Jobin 15
1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
Then answered Eliphaz the Temanite, and said:
2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
Should a wise man answer with arguments of wind, Or fill his bosom with the east wind?
3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
Should he argue with speech that helpeth him not, And with words which do not profit him?
4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
Behold, thou makest the fear of God a vain thing, And discouragest prayer before him.
5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
Yea, thy own mouth proclaimeth thy iniquity, Though thou choosest the tongue of the crafty.
6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
Thy own mouth condemneth thee, and not I; Thy own lips testify against thee.
7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
Art thou the first man that was born? Wast thou formed before the hills?
8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
Hast thou listened in the council of God, And drawn all wisdom to thyself?
9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
What dost thou know, that we know not also? What dost thou understand, that is a secret to us?
10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
With us are the aged and hoary-headed; Much older than thy father.
11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
Dost thou despise the consolations of God, And words so full of kindness to thee?
12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
Why hath thy passion taken possession of thee? And why this winking of thine eyes?
13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
For against God hast thou turned thy spirit, And uttered such words from thy mouth.
14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
What is man, that he should be pure, And he that is born of woman, that he should be innocent?
15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
Behold, He putteth no trust in his ministering spirits, And the heavens are not pure in his sight;
16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
Much less, abominable and polluted man, Who drinketh iniquity as water.
17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
Hear me, and I will show thee, And that which I have seen will I declare;
18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
Which the wise men have told, And not kept concealed, as received from their fathers;
19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
To whom alone the land was given, And among whom not a stranger wandered.
20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
“All his days the wicked man is in pain; Yea, all the years, that are laid up for the oppressor.
21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
A fearful sound is in his ears; In peace the destroyer cometh upon him.
22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
He hath no hope that he shall escape from darkness; He is set apart for the sword.
23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
He wandereth about, seeking bread; He knoweth that a day of darkness is at hand.
24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
Distress and anguish fill him with dread; They prevail against him like a king ready for the battle.
25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
Because he stretched forth his hand against God, And bade defiance to the Almighty,
26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
And ran against him with outstretched neck, With the thick bosses of his bucklers;
27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
Because he covered his face with fatness, And gathered fat upon his loins,
28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
And dwelt in desolated cities, In houses which no man inhabiteth, That are ready to become heaps.
29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
He shall not be rich; his substance shall not endure, And his possessions shall not be extended upon the earth.
30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
He shall not escape from darkness, And the flame shall dry up his branches; Yea, by the breath of His mouth shall he be taken away.
31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
“Let not man trust in vanity! he will be deceived; For vanity shall be his recompense.
32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
He shall come to his end before his time, And his branch shall not be green.
33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
He shall shake off his unripe fruit like the vine, And shed his blossoms like the olive-tree.
34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
The house of the unrighteous shall be famished, And fire shall consume the tents of bribery.
35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
They conceive mischief, and bring forth misery, And their breast deviseth deceit.”
