Jobin 15
1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
Så tog Temaniten Elifaz til Orde og sagde:
2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
"Mon Vismand svarer med Mundsvejr og fylder sit Indre med Østenvind
3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
for at hævde sin Ret med gavnløs Tale, med Ord, som intet båder?
4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
Desuden nedbryder du Gudsfrygt og krænker den Stilhed, som tilkommer Gud.
5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
Din Skyld oplærer din Mund, du vælger de listiges Sprog.
6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
Din Mund domfælder dig, ikke jeg, dine Læber vidner imod dig!
7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
Var du den første, der fødtes, kom du til Verden, før Højene var?
8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
Mon du lytted til, da Gud holdt Råd, og mon du rev Visdommen til dig?
9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
Hvad ved du, som vi ikke ved, hvad forstår du, som vi ikke kender?
10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
Også vi har en gammel iblandt os, en Olding, hvis Dage er fler end din Faders!
11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
Er Guds Trøst dig for lidt, det Ord, han mildelig talede til dig?
12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
Hvi river dit Hjerte dig hen, hvi ruller dit Øje vildt?
13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
Thi du vender din Harme mod Gud og udstøder Ord af din Mund.
14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
Hvor kan et Menneske være rent, en kvindefødt have Ret?
15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
End ikke sine Hellige tror han, og Himlen er ikke ren i hans Øjne,
16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
hvad da den stygge, den onde, Manden, der drikker Uret som Vand!
17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
Jeg vil sige dig noget, hør mig, jeg fortæller, hvad jeg har set,
18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
hvad vise Mænd har forkyndt, deres Fædre ikke dulgt,
19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
dem alene var Landet givet, ingen fremmed færdedes blandt dem:
20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
Den gudløse ængstes hele sit Liv, de stakkede År, en Voldsmand lever;
21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
Rædselslyde fylder hans Ører, midt under Fred er Hærgeren over ham;
22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
han undkommer ikke fra Mørket, opsparet er han for Sværdet,
23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
udset til Føde for Gribbe, han ved, at han står for Fald;
24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
Mørkets Dag vil skræmme ham. Trængsel og Angst overvælde ham som en Konge, rustet til Strid.
25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
Thi Hånden rakte han ud mod Gud og bød den Almægtige Trods,
26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
stormed bårdnakket mod ham med sine tykke, buede Skjolde.
27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
Thi han dækked sit Ansigt med Fedt og samlede Huld på sin Lænd.
28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
tog Bolig i Byer, der øde lå hen. i Huse, man ikke må bo i, bestemt til at ligge i Grus.
29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
Han bliver ej rig, hans Velstand forgår, til Jorden bøjer sig ikke hans Aks;
30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
han undkommer ikke fra Mørket. Solglød udtørrer hans Spire, hans Blomst rives bort af Vinden.
31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
Han stole ikke på Tomhed han farer vild thi Tomhed skal være hans Løn!
32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
I Utide visner hans Stamme, hans Palmegren skal ikke grønnes;
33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
han ryster som Ranken sin brue af og kaster som Olietræet sin Blomst.
34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
Thi vanhelliges Samfund er goldt, og Ild fortærer Bestikkelsens Telte;
35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
svangre med Kvide, føder de Uret, og deres Moderskød fostrer Svig!
