< Jobin 14 >

1 Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
El hombre nacido de mujer, corto de días, y harto de sinsabores;
2 Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
que sale como una flor y es cortado; y huye como la sombra, y no permanece.
3 Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
¿Y sobre éste abres tus ojos, y me traes a juicio contigo?
4 Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
¿Quién hará limpio de inmundo? Nadie.
5 Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
Si sus días están determinados, y el número de sus meses está cerca de ti; tú le pusiste términos, de los cuales no pasará.
6 Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
Si tú lo dejares, él dejará de ser; entre tanto deseará, como el jornalero, su día.
7 Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
Porque si el árbol fuere cortado, aún queda de él esperanza; retoñecerá aún, y sus renuevos no faltarán.
8 Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
Si se envejeciere en la tierra su raíz, y su tronco fuere muerto en el polvo,
9 Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
al olor del agua reverdecerá, y hará copa como nueva planta.
10 Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
Mas cuando el hombre morirá, y será cortado; y perecerá el hombre, ¿adónde estará él?
11 Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
Las aguas del mar se fueron, y se agotó el río, se secó.
12 Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
Así el hombre yace, y no se tornará a levantar; hasta que no haya cielo no despertarán, ni recordarán de su sueño.
13 O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)
¡Oh quién me diera que me escondieses en la sepultura, que me encubrieras hasta apaciguarse tu ira, que me pusieses plazo, y de mí te acordaras! (Sheol h7585)
14 Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
Si el hombre muriere, ¿por ventura vivirá? Todos los días de mi edad esperaré, hasta que venga mi transformación.
15 Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
Entonces llamarás, y yo te responderé, a la obra de tus manos desearás.
16 Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
Pues ahora me cuentas los pasos, y no das dilación a mi pecado.
17 Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
Tienes sellada en manojo mi prevaricación, y enmiendas a mi iniquidad.
18 Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
Y ciertamente el monte que cae se deshace, y las peñas son traspasadas de su lugar;
19 Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
las piedras son quebrantadas con el agua impetuosa, que se lleva el polvo de la tierra, de tal manera haces perder al hombre la esperanza.
20 Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
Para siempre serás más fuerte que él, y él se va; demudarás su rostro, y lo enviarás.
21 Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
Sus hijos serán honrados, y él no lo sabrá; o serán afligidos, y no entenderá de ellos.
22 Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
Mas mientras su carne estuviere sobre él se dolerá, y su alma se entristecerá en él.

< Jobin 14 >