Jobin 14

1 Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,

El hombre nacido de mujer es corto de días y lleno de perturbaciones.

2 Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.

Brota como una flor, pero es cortado. Pasa como una sombra y desaparece.

3 Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

¿Y sobre éste abres tus ojos y lo llevas a juicio contigo?

4 Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?

¿Quién limpiará lo impuro? ¡Nadie!

5 Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.

Ciertamente sus días están determinados, y el número de sus meses depende de Ti. Tú le fijaste sus límites, de los cuales no pasará.

6 Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.

Aparta de él tu mirada y que descanse hasta que complete su día como un jornalero.

7 Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:

Porque para el árbol hay esperanza: Si es cortado, retoñará, y sus ramas no cesarán.

8 Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,

Aunque debajo de la tierra esté muerto su tronco, y en la tierra envejezca su raíz,

9 Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.

al recibir el agua reverdecerá, y echará ramas como una planta.

10 Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?

Pero el hombre muere, y queda tendido. Expira el hombre, ¿y dónde está?

11 Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,

Como las aguas se van al mar, y un río se agota y se seca,

12 Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.

así el hombre queda tendido y no se levantará. Hasta que no haya cielo, no será despertado, ni lo levantarán de su sueño.

13 O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)

¡Ojalá me escondas en el Seol mientras se aplaca tu ira, y me fijes un plazo y te acuerdes de mí! (Sheol h7585)

14 Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,

Si el hombre muere, ¿volverá a vivir? Todos los días de mi lucha y servicio esperaré hasta que llegue mi liberación.

15 Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

Entonces llamarás y yo te responderé. Tendrás afecto a la hechura de tus manos.

16 Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?

Porque ahora me cuentas los pasos y no das tregua a mi pecado.

17 Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.

Tienes mi transgresión sellada en un saco. Tú cubres mi iniquidad.

18 Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,

Pero la montaña cae y se desmorona. Las rocas cambian de lugar.

19 Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.

Las piedras se desgastan con el agua impetuosa que se lleva el polvo de la tierra. Así destruyes la esperanza del hombre.

20 Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.

Prevaleces para siempre contra él, y él se va. Desfiguras su rostro y lo despides.

21 Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.

Sus hijos obtendrán honores, pero él no lo sabrá. Si son humillados, no lo percibirá.

22 Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.

Pero su carne sobre él siente el tormento, y su alma gime por él.