Jobin 14
1 Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
Man that is born of a woman is of few days, and full of trouble.
2 Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
He cometh forth like a flower, and is cut down: he fleeth also as a shadow, and continueth not.
3 Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
And dost thou open thy eyes upon such one, and bring me into judgment with thee?
4 Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
Who can bring a clean thing out of an unclean? not one.
5 Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
Seeing his days are determined, the number of his months is with thee, thou hast appointed his bounds that he cannot pass;
6 Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
Turn from him, that he may rest, till he shall accomplish, as an hireling, his day.
7 Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
For there is hope of a tree, if it is cut down, that it will sprout again, and that its tender branch will not cease.
8 Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
Though its root shall become old in the earth, and its stock die in the ground;
9 Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
Yet through the scent of water it will bud, and bring forth boughs like a plant.
10 Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
But man dieth, and wasteth away: yea, man giveth up the ghost, and where is he?
11 Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
As the waters fail from the sea, and the flood decayeth and drieth up:
12 Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
So man lieth down, and riseth not: till the heavens shall be no more, they shall not awake, nor be raised out of their sleep.
13 O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)
O that thou wouldest hide me in the grave, that thou wouldest conceal me, until thy wrath is past, that thou wouldest appoint me a set time, and remember me! (Sheol h7585)
14 Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
If a man dieth, shall he live again? all the days of my appointed time will I wait, till my change shall come.
15 Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
Thou shalt call, and I will answer thee: thou wilt have a desire to the work of thy hands.
16 Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
For now thou numberest my steps: dost thou not watch over my sin?
17 Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
My transgression is sealed up in a bag, and thou sewest up my iniquity.
18 Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
And surely the mountain falling cometh to nought, and the rock is removed out of its place.
19 Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
The waters wear the stones: thou washest away the things which grow out of the dust of the earth; and thou destroyest the hope of man.
20 Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
Thou prevailest for ever against him, and he passeth: thou changest his countenance, and sendest him away.
21 Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
His sons come to honour, and he knoweth it not; and they are brought low, but he perceiveth it not of them.
22 Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
But his flesh upon him shall have pain, and his soul within him shall mourn.
