Jobin 14
1 Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
Man, born of woman, is of few days, and full of trouble.
2 Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
He cometh forth like a flower, and is cut down; and he fleeth as a shadow, and continueth not.
3 Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
Yet dost thou open thine eyes upon such a one, and bringest me into judgment with thee?
4 Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
Who can bring a clean [man] out of the unclean? Not one!
5 Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
If his days are determined, if the number of his months is with thee, [and] thou hast appointed his bounds which he must not pass,
6 Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
Look away from him; and let him rest, till he accomplish, as a hireling, his day.
7 Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
For there is hope for a tree: if it be cut down, it will sprout again, and its tender branch will not cease;
8 Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
Though its root grow old in the earth, and its stock die in the ground,
9 Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
Yet through the scent of water it will bud, and put forth boughs like a young plant.
10 Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
But a man dieth, and is prostrate; yea, man expireth, and where is he?
11 Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
The waters recede from the lake, and the river wasteth and drieth up:
12 Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
So man lieth down, and riseth not again; till the heavens be no more, they do not awake, nor are raised out of their sleep.
13 O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)
Oh that thou wouldest hide me in Sheol, that thou wouldest keep me secret until thine anger be past, that thou wouldest appoint me a set time, and remember me, — (Sheol h7585)
14 Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
(If a man die, shall he live [again]?) all the days of my time of toil would I wait, till my change should come:
15 Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
Thou wouldest call, and I would answer thee; thou wouldest have a desire after the work of thy hands.
16 Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
For now thou numberest my steps: dost thou not watch over my sin?
17 Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
My transgression is sealed up in a bag, and thou heapest up mine iniquity.
18 Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
And indeed a mountain falling cometh to nought, and the rock is removed out of its place;
19 Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
The waters wear the stones, the floods thereof wash away the dust of the earth; and thou destroyest the hope of man.
20 Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
Thou prevailest for ever against him, and he passeth away; thou changest his countenance, and dismissest him.
21 Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
His sons come to honour, and he knoweth it not; and they are brought low, and he perceiveth it not.
22 Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
But his flesh hath pain for himself alone, and his soul mourneth for himself.
