Jobin 14
1 Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
Man, born of woman, living for a short time, is filled with many miseries.
2 Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
He comes forth like a flower, and is crushed, and he flees, as if a shadow, and never remains in the same state.
3 Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
And do you consider it fitting to look down with your eyes on someone in this way and to lead him into judgment with you?
4 Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
Who can make him clean who is conceived of unclean seed? Are you not the only one who can?
5 Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
The days of man are short, and the number of his months is with you; you have determined his limits, which cannot be surpassed.
6 Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
Withdraw a little from him, so that he may rest, until his awaited day arrives, like that of the hired hand.
7 Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
A tree has hope: if it has been cut, it turns green again, and its branches spring forth.
8 Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
If its roots grow old in the earth, and its trunk passes into dust,
9 Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
at the scent of water, it will sprout and bring forth leaves, as when it had first been planted.
10 Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
Truly, when a man dies, and has been left unprotected, and has decayed, I ask you where is he?
11 Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
It is as if the waters had receded from the sea and an emptied river had dried up;
12 Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
just so, when a man is fallen asleep, he will not rise again, until the heavens are worn away; he will not awaken, nor rise from his sleep.
13 O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)
Who will grant this to me, that you will protect me in the underworld, and hide me until your fury passes by, and establish a time for me, in which you will remember me? (Sheol h7585)
14 Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
Do you suppose that a dead man will live again? On each of the days in which I now battle, I wait until my transformation occurs.
15 Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
You will call me and I will answer you; to the work of your hands, you will extend your right hand.
16 Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
Indeed, you have numbered my steps, but you have been lenient with my sins.
17 Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
You have sealed up my offenses, as if in a purse, but you have cured my iniquity.
18 Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
A falling mountain flows away, and a stone is transferred from its place.
19 Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
Waters wear away stones, and with a flood the land is reduced little by little; and similarly, you will destroy man.
20 Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
You have strengthened him for a little while, so that he may cross over into eternity. You will change his face and send him forth.
21 Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
Whether his sons have been noble or ignoble, he will not understand.
22 Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
And in this way his body, while he yet lives, will have grief, and his soul will mourn over himself.
