Jobin 13
1 Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
[Ecce omnia hæc vidit oculus meus, et audivit auris mea, et intellexi singula.
2 Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
Secundum scientiam vestram et ego novi: nec inferior vestri sum.
3 Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
Sed tamen ad Omnipotentem loquar, et disputare cum Deo cupio:
4 Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
prius vos ostendens fabricatores mendacii, et cultores perversorum dogmatum.
5 Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
Atque utinam taceretis, ut putaremini esse sapientes.
6 Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
Audite ergo correptionem meam, et judicium labiorum meorum attendite.
7 Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
Numquid Deus indiget vestro mendacio, ut pro illo loquamini dolos?
8 Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
numquid faciem ejus accipitis, et pro Deo judicare nitimini?
9 Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
aut placebit ei quem celare nihil potest? aut decipietur, ut homo, vestris fraudulentiis?
10 Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
Ipse vos arguet, quoniam in abscondito faciem ejus accipitis.
11 Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
Statim ut se commoverit, turbabit vos, et terror ejus irruet super vos.
12 Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
Memoria vestra comparabitur cineri, et redigentur in lutum cervices vestræ.
13 Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
Tacete paulisper, ut loquar quodcumque mihi mens suggesserit.
14 Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
Quare lacero carnes meas dentibus meis, et animam meam porto in manibus meis?
15 Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
Etiam si occiderit me, in ipso sperabo: verumtamen vias meas in conspectu ejus arguam.
16 Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
Et ipse erit salvator meus: non enim veniet in conspectu ejus omnis hypocrita.
17 Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
Audite sermonem meum, et ænigmata percipite auribus vestris.
18 Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
Si fuero judicatus, scio quod justus inveniar.
19 Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
Quis est qui judicetur mecum? veniat: quare tacens consumor?
20 Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
Duo tantum ne facias mihi, et tunc a facie tua non abscondar:
21 Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
manum tuam longe fac a me, et formido tua non me terreat.
22 Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
Voca me, et ego respondebo tibi: aut certe loquar, et tu responde mihi.
23 Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
Quantas habeo iniquitates et peccata? scelera mea et delicta ostende mihi.
24 Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
Cur faciem tuam abscondis, et arbitraris me inimicum tuum?
25 Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
Contra folium, quod vento rapitur, ostendis potentiam tuam, et stipulam siccam persequeris:
26 Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
scribis enim contra me amaritudines, et consumere me vis peccatis adolescentiæ meæ.
27 Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
Posuisti in nervo pedem meum, et observasti omnes semitas meas, et vestigia pedum meorum considerasti:
28 Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.
qui quasi putredo consumendus sum, et quasi vestimentum quod comeditur a tinea.]
