Jobin 13
1 Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
"So ist's. So hat's mein Auge auch gesehen, mein Ohr vernommen und gemerkt.
2 Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
Soviel ihr wisset, weiß ich auch; ich falle gegen euch nicht ab.
3 Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
Nun will ich mit dem Allerhöchsten reden; mit Gott zu rechten ich begehre.
4 Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
Ihr freilich, ihr seid Lügenmeister, unnütze Ärzte insgesamt.
5 Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
Wenn ihr nur endlich schweigen wolltet und das für euch zur Weisheit würde!
6 Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
Auf meine Widerrede hört! Aufmerket auf den Vorwurf meiner Lippen!
7 Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
Wollt ihr für Gott Verkehrtes reden und ihm zuliebe Lügen sprechen?
8 Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
Wollt ihr für ihn Partei ergreifen, gar Anwalt sein für Gott?
9 Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
Wenn er euch richtet, geht's dann gut? Wollt ihr ihn narren, wie man Menschen narrt?
10 Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
Er gibt euch scharfen Tadel, wenn hinterrücks Partei ihr nehmet.
11 Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
Wird euch nicht seine Hoheit betäuben; befällt euch nicht sein Schrecken?
12 Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
Zerstäubt sind euere Beweise, und euere Bekräftigungen sind gar tönern.
13 Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
Vor mir nur schweigt! Denn ich muß reden. Es komme über mich, was wolle!
14 Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
Warum soll ich mein Fleisch in meine Zähne nehmen? Ich lege auf die flache Hand mein Leben.
15 Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
Ja, mag er mich auch töten; ich zittere nicht davor; auf jeden Fall will ich vor ihm verteidigen meinen Wandel.
16 Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
Da muß er selber mir zum Sieg verhelfen; vor ihn kommt ja kein Ruchloser.
17 Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
Aufmerksam hört auf meine Rede! Ich will's euch selbst beweisen.
18 Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
Ich lege meinen Rechtsfall vor. Ich weiß gewiß, ich werd's gewinnen.
19 Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
Kann einer etwas gegen mich beweisen, ich würde schweigend willig sterben.
20 Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
Nur zweierlei tu mir nicht an! Sonst muß ich mich vor Deinem Antlitz bergen:
21 Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
Stell Deine Macht vor mir beiseite! Und Deine Furchtbarkeit erschrecke nimmer mich!
22 Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
Dann klage Du, und ich will mich verteidigen. Dann rede ich; Du aber widerlege mich!
23 Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
Wie groß ist meine Schuld und mein Vergehen? Mein ganzes Unrecht laß mich wissen!
24 Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
Warum birgst Du Dein Angesicht, erachtest mich für Deinen Feind?
25 Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
Ein welkes Blatt, das schreckst Du auf. Dem dürren Strohhalm jagst Du nach.
26 Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
Du rechnest mir Vergangenes auf und weisest mir die Jugendsünden nach.
27 Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
Du legst mir meine Füße in den Block, verwahrst mir alle Schritte; um meine Fußgelenke ziehst Du einen Ring. -
28 Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.
Er aber gleicht dem Wurmfraß, der in Stücke fällt, und einem Kleid, an dem die Motte zehrt."
