Jobin 13
1 Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
Voilà que mon œil a vu tout cela, mon oreille l’a entendu et compris.
2 Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
Ce que vous savez, moi aussi je le sais, je ne vous suis en rien inférieur.
3 Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
Mais je veux parler au Tout-Puissant, je veux plaider ma cause avec Dieu.
4 Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
Car vous n’êtes que des charlatans, vous êtes tous des médecins inutiles.
5 Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
Que ne gardiez-vous le silence! Il vous eût tenu lieu de sagesse.
6 Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
Écoutez, je vous prie, ma défense, soyez attentifs au plaidoyer de mes lèvres.
7 Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
Parlerez-vous mensonge en faveur de Dieu, pour lui, parlerez-vous tromperie?
8 Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
Ferez-vous pour Dieu acception de personnes, vous constituerez-vous avocats?
9 Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
Vous en saura-t-il gré, s’il sonde vos cœurs? Le tromperez-vous comme on trompe un homme?
10 Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
Certainement il vous condamnera, si vous faites en secret acception de personnes.
11 Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
Oui, sa majesté vous épouvantera, ses terreurs tomberont sur vous.
12 Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
Vos arguments sont des raisons de poussière, vos forteresses sont des forteresses d’argile.
13 Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
Taisez-vous, laissez-moi, je veux parler; il m’en arrivera ce qu’il pourra.
14 Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
Je veux prendre ma chair entre les dents, je veux mettre mon âme dans ma main.
15 Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
Quand il me tuerait, que je n’aurais rien à espérer, je défendrai devant lui ma conduite.
16 Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
Mais il sera mon salut, car l’impie ne saurait paraître en sa présence.
17 Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
Écoutez donc mes paroles, prêtez l’oreille à mon discours.
18 Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
Voici que j’ai préparé ma cause, je sais que je serai justifié.
19 Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
Est-il quelqu’un qui veuille plaider contre moi? À l’instant même je veux me taire et mourir.
20 Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
Seulement épargne-moi deux choses, ô Dieu, et je ne me cacherai pas devant ta face:
21 Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
éloigne ta main de dessus moi, et que tes terreurs ne m’épouvantent plus.
22 Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
Après cela, appelle, et je répondrai; ou bien je parlerai d’abord, et tu me répondras.
23 Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
Quel est le nombre de mes iniquités et de mes péchés? Fais-moi connaître mes transgressions et mes offenses.
24 Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
Pourquoi cacher ainsi ton visage, et me regarder comme ton ennemi!
25 Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
Veux-tu donc effrayer une feuille agitée par le vent, poursuivre une paille desséchée,
26 Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
pour que tu écrives contre moi des choses amères, pour que tu m’imputes les fautes de ma jeunesse,
27 Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
pour que tu mettes mes pieds dans les ceps, que tu observes toutes mes démarches, que tu traces une limite à la plante de mes pieds,
28 Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.
alors que mon corps se consume comme un bois vermoulu, comme un vêtement que dévore la teigne.
