Jobin 13
1 Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
Lo, all — hath mine eye seen, Heard hath mine ear, and it attendeth to it.
2 Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
According to your knowledge I have known — also I. I am not fallen more than you.
3 Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
Yet I for the Mighty One do speak, And to argue for God I delight.
4 Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
And yet, ye [are] forgers of falsehood, Physicians of nought — all of you,
5 Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
O that ye would keep perfectly silent, And it would be to you for wisdom.
6 Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
Hear, I pray you, my argument, And to the pleadings of my lips attend,
7 Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
For God do ye speak perverseness? And for Him do ye speak deceit?
8 Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
His face do ye accept, if for God ye strive?
9 Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
Is [it] good that He doth search you, If, as one mocketh at a man, ye mock at Him?
10 Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
He doth surely reprove you, if in secret ye accept faces.
11 Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
Doth not His excellency terrify you? And His dread fall upon you?
12 Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
Your remembrances [are] similes of ashes, For high places of clay your heights.
13 Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
Keep silent from me, and I speak, And pass over me doth what?
14 Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
Wherefore do I take my flesh in my teeth? And my soul put in my hand?
15 Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
Lo, He doth slay me — I wait not! Only, my ways unto His face I argue.
16 Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
Also — He [is] to me for salvation, For the profane cometh not before Him.
17 Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
Hear ye diligently my word, And my declaration with your ears.
18 Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
Lo, I pray you, I have set in order the cause, I have known that I am righteous.
19 Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
Who [is] he that doth strive with me? For now I keep silent and gasp.
20 Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
Only two things, O God, do with me: Then from Thy face I am not hidden.
21 Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
Thy hand put far off from me, And Thy terror let not terrify me.
22 Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
And call Thou, and I — I answer, Or — I speak, and answer Thou me.
23 Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
How many iniquities and sins have I? My transgression and my sin let me know.
24 Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
Why dost Thou hide Thy face? And reckonest me for an enemy to Thee?
25 Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
A leaf driven away dost Thou terrify? And the dry stubble dost Thou pursue?
26 Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
For Thou writest against me bitter things, And causest me to possess iniquities of my youth:
27 Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
And puttest in the stocks my feet, And observest all my paths, On the roots of my feet Thou settest a print,
28 Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.
And he, as a rotten thing, weareth away, As a garment hath a moth consumed him.
