Jobin 13
1 Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
Lo, all [this] hath my eye seen, my ear hath heard and noted it for itself;
2 Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
As much as ye know, do I also know: I do not fall short compared with you.
3 Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
However, I would gladly speak to the Almighty; and to argue with God do I desire.
4 Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
But ye are inventors of falsehood, physicians of no value are all of you.
5 Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
Oh, who would grant that ye might keep a profound silences! and it would he accounted unto you as wisdom.
6 Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
Do hearken but to my reasoning, and listen to the pleadings of my lips.
7 Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
Will ye speak wrong things for God? and will ye speak for him deceitfully?
8 Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
Will ye show him undue favor, when ye contend for God?
9 Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
Will it be well if he should search you out? or as one overreacheth another mortal, do ye expect to overreach him?
10 Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
He will surely reprove you, if in secret you show him undue favor.
11 Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
Doth not his excellency terrify you? and his dread fall upon you?
12 Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
The things you remember are mere proverbs of ashes, your high-places are high-places of clay.
13 Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
Keep silence toward me, that I may indeed speak, and let pass over me what will.
14 Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
Whatever it may cost, I will take my flesh in my teeth, and my life will I put in my hand.
15 Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
Lo, though he slay me, yet will I trust in him: only I will argue my own ways before him.
16 Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
Even he will come to my assistance; for a hypocrite cannot come before him.
17 Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
Listen well to my word, and to my demonstration with your ears.
18 Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
Behold now, I have arrayed my cause: I know that I shall be indeed justified.
19 Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
Who is he that will contend with me? for now, if I keep silence, I must perish.
20 Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
Only two things do not unto me: then will I not hide myself from thy presence.
21 Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
Remove thy hand far from me; and let not thy dread terrify me.
22 Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
Then call thou, and I will answer; or let me speak, and do thou reply to me.
23 Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
How many are my iniquities and sins? my transgression and my sin let me know.
24 Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
Wherefore wilt thou hide thy face, and regard me as an enemy unto thee?
25 Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
Wilt thou terrify a leaf driven about [by the wind]? and wilt thou pursue dry stubble?
26 Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
That thou writest bitter decrees against me, and assignest unto me the iniquities of my youth;
27 Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
And [that] thou puttest my feet in the stocks, and watchest narrowly all my paths; [and] settest for thyself a mark upon the soles of my feet?
28 Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.
And yet the body decayeth like a rotten thing, as a garment that the moth hath eaten.
