Jobin 13

1 Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.

2 Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.

3 Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.

4 Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.

5 Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.

6 Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.

7 Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?

8 Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?

9 Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?

10 Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.

11 Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?

12 Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.

13 Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.

14 Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?

15 Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.

16 Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.

17 Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.

18 Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.

19 Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.

20 Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.

21 Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.

22 Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.

23 Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.

24 Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?

25 Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?

26 Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.

27 Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;

28 Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.