Jobin 12
1 Niin vastasi Job ja sanoi:
Respondens autem Iob, dixit:
2 Te olette miehet; taito kuolee teidän kanssanne.
Ergo vos estis soli homines, et vobiscum morietur sapientia?
3 Minulla on niin sydän kuin teilläkin, enkä ole alemmaisempi teitä: kuka se on, joka ei näitä tiedä?
Et mihi est cor sicut et vobis, nec inferior vestri sum: quis enim hæc, quæ nostis, ignorat?
4 Joka lähimmäiseltänsä pilkataan, niinkuin minä, hän rukoilee Jumalaa, ja hän kuulee häntä: hurskas ja vakaa pilkataan.
Qui deridetur ab amico suo sicut ego, invocabit Deum, et exaudiet eum: deridetur enim iusti simplicitas.
5 Hän on ylönkatsottu kynttiläinen ylpeiden ajatuksissa, valmistettu, että he siihen loukkaavat jalkansa,
Lampas contempta apud cogitationes divitum, parata ad tempus statutum.
6 Ryövärein majoissa on kyllä, ja he härsyttelevät rohkiasti Jumalaa, ehkä Jumala on sen antanut heidän käteensä.
Abundant tabernacula prædonum, et audacter provocant Deum, cum ipse dederit omnia in manus eorum.
7 Kysy siis eläimiltä, ja he opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, ja he sanovat sinulle.
Nimirum interroga iumenta, et docebunt te: et volatilia cæli, et indicabunt tibi.
8 Taikka puhu maan kanssa, ja hän opettaa sinua; ja kalat meressä ilmoittavat sinulle.
Loquere terræ, et respondebit tibi: et narrabunt pisces maris.
9 Kuka se on, joka ei kaikkia näitä tiedä, että Herran käsi on ne tehnyt?
Quis ignorat quod omnia hæc manus Domini fecerit?
10 Että hänen kädessänsä on kaikkein elävien sielu, ja kunkin lihan henki?
In cuius manu anima omnis viventis, et spiritus universæ carnis hominis.
11 Eikö korva koettele puhetta, ja suu maista ruokaa?
Nonne auris verba diiudicat, et fauces comedentis, saporem?
12 Vanhoilla on taito, ja pitkä-ijällisillä ymmärrys.
In antiquis est sapientia, et in multo tempore prudentia.
13 Hänen tykönänsä on taito ja voima; hänen on neuvo ja ymmärrys.
Apud ipsum est sapientia et fortitudo, ipse habet consilium et intelligentiam.
14 Katso, koska hän kukistaa, niin ei auta rakentamaan: koska hän jonkun salpaa, niin ei kenkään taida avata.
Si destruxerit, nemo est qui ædificet: si incluserit hominem, nullus est qui aperiat.
15 Katso, koska hän pidättää veden, niin kaikki kuivettuu, ja koska hän laskee, niin se kääntää maan.
Si continuerit aquas, omnia siccabuntur: et si emiserit eas, subvertent terram.
16 Hän on vahva Ja pysyväinen: hänen on se joka eksyy, ja se joka eksyttää.
Apud ipsum est fortitudo et sapientia: ipse novit et decipientem, et eum qui decipitur.
17 Hän johdattaa kavalat niinkuin saaliin, ja saattaa tuomarit tyhmäksi.
Adducit consiliarios in stultum finem, et iudices in stuporem.
18 Hän päästää kuningasten siteet, ja vyöttää heidän kupeensa.
Balteum regum dissolvit, et præcingit fune renes eorum.
19 Papit vie hän niinkuin saaliin, ja väkevät kukistaa.
Ducit sacerdotes inglorios, et optimates supplantat:
20 Hän vääntää pois totisten huulet, vanhain toimen ottaa hän pois.
Commutans labium veracium, et doctrinam senum auferens.
21 Hän kaataa ylönkatseen päämiesten päälle, ja voimallisten väkevyyden hajoittaa.
Effundit despectionem super principes, eos, qui oppressi fuerant, relevans.
22 Hän ilmoittaa pimiät perustukset, ja kuoleman varjon saattaa hän valkeuteen.
Qui revelat profunda de tenebris, et producit in lucem umbram mortis.
23 Hän saattaa kansat suureksi, ja taas hukuttaa heidät; hän levittää kansan, ja taas vie pois heidät.
Qui multiplicat gentes et perdit eas, et subversas in integrum restituit.
24 Hän ottaa pois maan kansan ruhtinasten sydämet, ja eksyttää heitä korvessa, jossa ei tietä ole.
Qui immutat cor principum populi terræ, et decipit eos ut frustra incedant per invium:
25 Ja he koperoitsevat pimeydessä ilman valkeutta; ja hän eksyttää heitä kuin juopuneita.
Palpabunt quasi in tenebris, et non in luce, et errare eos faciet quasi ebrios.
