Jobin 11
1 Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:
Y RESPONDIÓ Sophar Naamathita, y dijo:
2 Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?
¿Las muchas palabras no han de tener respuesta? ¿y el hombre parlero será justificado?
3 Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?
¿Harán tus falacias callar á los hombres? ¿y harás escarnio, y no habrá quien te avergüence?
4 Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.
Tú dices: Mi conversar es puro, y yo soy limpio delante de tus ojos.
5 Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,
Mas ¡oh quién diera que Dios hablara, y abriera sus labios contigo,
6 Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.
Y que te declarara los arcanos de la sabiduría, que [son] de doble [valor] que la hacienda! Conocerías entonces que Dios te ha castigado menos que tu iniquidad merece.
7 Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.
¿Alcanzarás tú el rastro de Dios? ¿llegarás tú á la perfección del Todopoderoso?
8 Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta? (Sheol h7585)
Es más alto que los cielos: ¿qué harás? Es más profundo que el infierno: ¿cómo lo conocerás? (Sheol h7585)
9 Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.
Su dimensión es más larga que la tierra, y más ancha que la mar.
10 Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?
Si cortare, ó encerrare, ó juntare, ¿quién podrá contrarrestarle?
11 Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?
Porque él conoce á los hombres vanos: ve asimismo la iniquidad, ¿y no hará caso?
12 Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.
El hombre vano se hará entendido, aunque nazca como el pollino del asno montés.
13 Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;
Si tú apercibieres tu corazón, y extendieres á él tus manos;
14 Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:
Si alguna iniquidad hubiere en tu mano, y la echares de ti, y no consintieres que more maldad en tus habitaciones;
15 Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.
Entonces levantarás tu rostro limpio de mancha, y serás fuerte y no temerás:
16 Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.
Y olvidarás tu trabajo, ó te acordarás de él como de aguas que pasaron:
17 Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.
Y en mitad de la siesta se levantará bonanza; resplandecerás, y serás como la mañana:
18 Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.
Y confiarás, que habrá esperanza; y cavarás, y dormirás seguro:
19 Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.
Y te acostarás, y no habrá quien te espante: y muchos te rogarán.
20 Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.
Mas los ojos de los malos se consumirán, y no tendrán refugio; y su esperanza será agonía del alma.
