Jobin 11
1 Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:
Então Zofar, o naamita, respondeu, dizendo:
2 Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?
Por acaso a multidão de palavras não seria respondida? E o homem falador teria razão?
3 Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?
Por acaso tuas palavras tolas faria as pessoas se calarem? E zombarias tu, e ninguém te envergonharia?
4 Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.
Pois disseste: Minha doutrina é pura, e eu sou limpo diante de teus olhos.
5 Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,
Mas na verdade, queria eu que Deus falasse, e abrisse seus lábios contra ti,
6 Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.
E te fizesse saber os segredos da sabedoria, porque o verdadeiro conhecimento tem dois lados; por isso sabe tu que Deus tem te castigado menos que [mereces] por tua perversidade.
7 Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.
Podes tu compreender os mistérios de Deus? Chegarás tu à perfeição do Todo-Poderoso?
8 Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta? (Sheol h7585)
[Sua sabedoria] é mais alta que os céus; que tu poderás fazer? E mais profunda que o Xeol; que tu poderás conhecer? (Sheol h7585)
9 Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.
Sua medida é mais comprida que a terra, e mais larga que o mar.
10 Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?
Se ele passar, e prender, ou se ajuntar [para o julgamento], quem poderá o impedir?
11 Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?
Pois ele conhece as pessoas vãs, e vê a maldade; por acaso ele não a consideraria?
12 Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.
O homem tolo se tornará entendido quando do asno selvagem nascer um humano.
13 Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;
Se tu preparares o teu coração, e estenderes a ele tuas mãos;
14 Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:
Se alguma maldade houver em tua mão, lança-a de ti, e não deixes a injustiça habitar em tuas tendas;
15 Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.
Então levantarás teu rosto sem mácula; estarás firme, e não temerás;
16 Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.
E esquecerás teu sofrimento, [ou] lembrarás dele como de águas que já passaram;
17 Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.
E [tua] vida será mais clara que o meio-dia; ainda que haja trevas, tu serás como o amanhecer.
18 Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.
E serás confiante, porque haverá esperança; olharás em redor, [e] repousarás seguro.
19 Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.
E te deitarás, e ninguém te causará medo; e muitos suplicarão a ti.
20 Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.
Porém os olhos dos maus se enfraquecerão, e o refúgio deles perecerá; a esperança deles será a morte.
