Jobin 11
1 Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:
Då tok Sofar frå Na’ama til ords og sagde:
2 Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?
«Skal slik ei svalling ei få svar? Skal slik ein storpratar få rett?
3 Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?
Skal menner for din ordflaum tegja? Skal du få spotta utan skjemsla?
4 Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.
Du segjer: «Rein er læra mi, eg skuldfri er i dine augo.»
5 Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,
Men dersom berre Gud vil tala og opna munnen sin mot deg,
6 Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.
og syna deg sin løynde visdom, kor han eig vit i dobbelt mål! Då skulde du nok skyna at Gud gjev deg noko til av syndi.
7 Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.
Skal tru Guds tankedjup du kjenner? Hev du nått fram til Allvalds grensa?
8 Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta? (Sheol h7585)
Høgar’ enn himmelen - kva gjer du? Djupar’ enn helheimen - kva veit du? (Sheol h7585)
9 Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.
Lenger enn jordi strekkjer seg og breidare enn havet sjølv.
10 Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?
Når han skrid fram og legg i lekkjor, stemnar til doms, kven stoggar honom?
11 Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?
Han kjenner deim som talar lygn; han ser den falske utan leiting.
12 Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.
Det tome hovud fær forstand, og asenfolen vert til mann.
13 Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;
Men vil du bu ditt hjarta rett og henderne mot honom breida
14 Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:
og halda svik frå handa di og urett burte frå ditt tjeld,
15 Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.
då kann du lyt’laust hovud lyfta, då stend du fast og ræddast ikkje;
16 Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.
då kann du gløyma all di møda, liksom ei elv som framum rann.
17 Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.
Klårar’ enn dagen stend ditt liv, og myrkret vert til morgongråe;
18 Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.
då er du trygg, då hev du von, du ottelaus til kvile gjeng.
19 Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.
Du ligg, og ingen upp deg skræmer, og mange vil deg gjerne tekkjast.
20 Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.
Men augo veiknar på dei vonde; dei hev’kje nokor tilflugt meir, men ventar på å anda ut.»
