Jobin 11
1 Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:
Respondens autem Sophar Naamathites, dixit:
2 Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?
[Numquid qui multa loquitur, non et audiet? aut vir verbosus justificabitur?
3 Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?
Tibi soli tacebunt homines? et cum ceteros irriseris, a nullo confutaberis?
4 Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.
Dixisti enim: Purus est sermo meus, et mundus sum in conspectu tuo.
5 Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,
Atque utinam Deus loqueretur tecum, et aperiret labia sua tibi,
6 Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.
ut ostenderet tibi secreta sapientiæ, et quod multiplex esset lex ejus: et intelligeres quod multo minora exigaris ab eo quam meretur iniquitas tua!
7 Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.
Forsitan vestigia Dei comprehendes, et usque ad perfectum Omnipotentem reperies?
8 Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta? (Sheol h7585)
Excelsior cælo est, et quid facies? profundior inferno, et unde cognosces? (Sheol h7585)
9 Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.
Longior terra mensura ejus, et latior mari.
10 Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?
Si subverterit omnia, vel in unum coarctaverit, quis contradicet ei?
11 Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?
Ipse enim novit hominum vanitatem; et videns iniquitatem, nonne considerat?
12 Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.
Vir vanus in superbiam erigitur, et tamquam pullum onagri se liberum natum putat.
13 Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;
Tu autem firmasti cor tuum, et expandisti ad eum manus tuas.
14 Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:
Si iniquitatem quæ est in manu tua abstuleris a te, et non manserit in tabernaculo tuo injustitia,
15 Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.
tunc levare poteris faciem tuam absque macula; et eris stabilis, et non timebis.
16 Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.
Miseriæ quoque oblivisceris, et quasi aquarum quæ præterierunt recordaberis.
17 Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.
Et quasi meridianus fulgor consurget tibi ad vesperam; et cum te consumptum putaveris, orieris ut lucifer.
18 Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.
Et habebis fiduciam, proposita tibi spe: et defossus securus dormies.
19 Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.
Requiesces, et non erit qui te exterreat; et deprecabuntur faciem tuam plurimi.
20 Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.
Oculi autem impiorum deficient, et effugium peribit ab eis: et spes illorum abominatio animæ.]
