Jobin 11
1 Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:
Then Sophar the Naamathite answered, and said:
2 Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?
Shall not he that speaketh much, hear also? or shall a man full of talk be justified?
3 Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?
Shall men hold their peace to thee only? and when thou hast mocked others, shall no man confute thee?
4 Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.
For thou hast said: My word is pure, and I am clean in thy sight.
5 Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,
And I wish that God would speak with thee, and would open his lips to thee,
6 Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.
That he might shew thee the secrets of wisdom, and that his law is manifold, and thou mightest understand that he exacteth much less of thee, than thy iniquity deserveth.
7 Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.
Peradventure thou wilt comprehend the steps of God, and wilt find out the Almighty perfectly?
8 Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta? (Sheol h7585)
He is higher than heaven, and what wilt thou do? he is deeper than hell, and how wilt thou know? (Sheol h7585)
9 Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.
The measure of him is longer than the earth, and broader than the sea.
10 Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?
If he shall overturn all things, or shall press them together, who shall contradict him?
11 Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?
For he knoweth the vanity of men, and when he seeth iniquity, doth he not consider it?
12 Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.
A vain man is lifted up into pride, and thinketh himself born free like a wild ass’s colt.
13 Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;
Rut thou hast hardened thy heart, and hast spread thy hands to him.
14 Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:
If thou wilt put away from thee the iniquity that is in thy hand, and lot not injustice remain in thy tabernacle:
15 Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.
Then mayst thou lift up thy face without spot, and thou shalt be steadfast, and shalt not fear.
16 Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.
Thou shalt also forget misery, and remember it only as waters that are passed away.
17 Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.
And brightness like that of the noonday, shall arise to thee at evening: and when thou shalt think thyself consumed, thou shalt rise as the day star.
18 Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.
And thou shalt have confidence, hope being set before thee, and being buried thou shalt sleep secure.
19 Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.
Thou shalt rest, and there shall be none to make thee afraid: and many shall entreat thy face.
20 Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.
But the eyes of the wicked shall decay, and the way to escape shall fail them, and their hope the abomination of the soul.
