Jobin 11

1 Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:

Saa tog Na'amatiten Zofar til Orde og sagde:

2 Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?

Skal en Ordgyder ej have Svar, skal en Mundheld vel have Ret?

3 Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?

Skal Mænd vel tie til din Skvalder, skal du spotte og ikke faa Skam?

4 Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.

Du siger: »Min Færd er lydeløs, og jeg er ren i hans Øjne!«

5 Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,

Men vilde dog Gud kun tale, oplade sine Læber imod dig,

6 Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.

kundgøre dig Visdommens Løndom, thi underfuld er den i Væsen; da vilde du vide, at Gud har glemt dig en Del af din Skyld!

7 Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.

Har du loddet Bunden i Gud og naaet den Almægtiges Grænse?

8 Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta? (Sheol h7585)

Højere er den end Himlen — hvad kan du? Dybere end Dødsriget — hvad ved du? (Sheol h7585)

9 Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.

Den overgaar Jorden i Vidde, er mere vidtstrakt end Havet.

10 Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?

Farer han frem og fængsler, stævner til Doms, hvem hindrer ham?

11 Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?

Han kender jo Løgnens Mænd, Uret ser han og agter derpaa,

12 Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.

saa tomhjernet Mand faar Vid, og Vildæsel fødes til Menneske.

13 Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;

Hvis du faar Skik paa dit Hjerte og breder dine Hænder imod ham,

14 Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:

hvis Uret er fjern fra din Haand, og Brøde ej bor i dit Telt,

15 Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.

ja, da kan du lydefri løfte dit Aasyn og uden at frygte staa fast,

16 Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.

ja, da skal du glemme din Kvide, mindes den kun som Vand, der flød bort;

17 Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.

dit Liv skal overstraale Middagssolen, Mørket vorde som lyse Morgen.

18 Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.

Tryg skal du være, fordi du har Haab; du ser dig om og gaar trygt til Hvile,

19 Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.

du ligger uden at skræmmes op. Til din Yndest vil mange bejle.

20 Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.

Men de gudløses Øjne vansmægter; ude er det med deres Tilflugt, deres Haab er blot at udaande Sjælen!