Jobin 10
1 Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
Mi alma es cortada en mi vida: por tanto yo soltaré mi queja sobre mí, y hablaré con amargura de mi alma.
2 Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
Diré a Dios: No me condenes: házme entender por qué pleitéas conmigo.
3 Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
¿Parécete bien que oprimas, y que deseches la obra de tus manos, y que favorezcas el consejo de los impíos?
4 Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
¿Tienes tú ojos de carne? ¿ves tú como el hombre?
5 Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
¿Tus días son como los días del hombre? ¿tus años son como los tiempos humanos,
6 Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
Que inquieras mi iniquidad, y busques mi pecado?
7 Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
Sobre saber tú que yo no soy impío: y que no hay quien de tu mano libre.
8 Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
Tus manos me formaron, y me hicieron todo al derredor: ¿y hásme de deshacer?
9 Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
Acuérdate ahora que como a lodo me hiciste: ¿y hásme de tornar en polvo?
10 Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
¿No me fundiste como leche, y como un queso me cuajaste?
11 Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
Vestísteme de piel y carne, y cubrísteme de huesos y nervios.
12 Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
Vida y misericordia hiciste conmigo; y tu visitación guardó mi espíritu.
13 Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
Y estas cosas tienes guardadas en tu corazón: yo sé que esto está cerca de ti.
14 Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
Si yo pequé acecharme has tú, y no me limpiarás de mi iniquidad.
15 Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
Si fuere malo; ¡ay de mí! y si fuere justo, no levantaré mi cabeza, harto de deshonra, y de verme afligido.
16 Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
Y vas creciendo, cazándome como león: tornando, y haciendo en mí maravillas:
17 Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
Renovando tus llagas contra mi, y aumentando conmigo tu furor, remudándose sobre mí ejércitos.
18 Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
¿Por qué me sacaste del vientre? Muriera yo, y no me vieran ojos.
19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
Fuera, como si nunca hubiera sido, llevado desde el vientre a la sepultura.
20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
¿Mis días no son una poca cosa? cesa pues, y déjame, para que me esfuerce un poco,
21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
Antes que vaya, para no volver, a la tierra de tinieblas y de sombra de muerte:
22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.
Tierra de oscuridad y tenebrosa sombra de muerte, donde no hay orden; y que resplandece como la misma oscuridad.
