Jobin 10
1 Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
A minha alma tem tédio à minha vida: darei livre curso à minha queixa, falarei na amargura da minha alma.
2 Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
Direi a Deus: Não me condenes: faze-me saber porque contendes comigo.
3 Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
Parece-te bem que me oprimas? que rejeites o trabalho das tuas mãos? e resplandeças sobre o conselho dos ímpios?
4 Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
Tens tu porventura olhos de carne? vês tu como vê o homem?
5 Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
São os teus dias como os dias do homem? Ou são os teus anos como os anos de um homem,
6 Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
Para te informares da minha iniquidade, e averiguares o meu pecado?
7 Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
Bem sabes tu que eu não sou ímpio: todavia ninguém há que me livre da tua mão.
8 Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
As tuas mãos me fizeram e me formaram todo em roda; contudo me consomes.
9 Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
Peço-te que te lembres de que como barro me formaste e me farás tornar em pó.
10 Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
Porventura não me vasaste como leite, e como queijo me não coalhaste?
11 Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
De pele e carne me vestiste, e com ossos e nervos me ligaste.
12 Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
Vida e beneficência me fizeste: e o teu cuidado guardou o meu espírito.
13 Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
Porém estas coisas as ocultaste no teu coração: bem sei eu que isto esteve contigo.
14 Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
Se eu pecar, tu me observas; e da minha iniquidade não me escusarás.
15 Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
Se for ímpio, ai de mim! e se for justo, não levantarei a minha cabeça: farto estou de afronta; e olho para a minha miséria.
16 Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
Porque se vai crescendo; tu me caças como a um leão feroz: tornas-te, e fazes maravilhas contra mim.
17 Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
Tu renovas contra mim as tuas testemunhas, e multiplicas contra mim a tua ira; revezes e combate estão comigo.
18 Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
Por que pois me tiraste da madre? Ah se então dera o espírito, e olhos nenhuns me vissem!
19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
Que tivera sido como se nunca fôra: e desde o ventre fôra levado à sepultura!
20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
Porventura não são poucos os meus dias? cessa pois, e deixa-me, para que por um pouco eu tome alento;
21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
Antes que vá e de onde nunca torne, à terra da escuridão e da sombra da morte;
22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.
Terra escuríssima, como a mesma escuridão, terra da sombra, da morte e sem ordem alguma e onde a luz é como a escuridão.
