Jobin 10

1 Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.

Mon âme est lasse de la vie; je donnerai libre cours à ma plainte, je parlerai dans l’amertume de mon cœur.

2 Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.

Je dis à Dieu: Ne me condamne point; apprends-moi sur quoi tu me prends à partie.

3 Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?

Trouves-tu du plaisir à opprimer, à repousser l’œuvre de tes mains, à faire luire ta faveur sur le conseil des méchants?

4 Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?

As-tu des yeux de chair, ou bien vois-tu comme voient les hommes?

5 Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?

Tes jours sont-ils comme les jours de l’homme, ou bien tes années comme les années d’un mortel,

6 Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,

pour que tu recherches mon iniquité, pour que tu poursuives mon péché,

7 Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.

quand tu sais que je ne suis pas coupable, et que nul ne peut me délivrer de ta main?

8 Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?

Tes mains m’ont formé et façonné, tout entier, et tu voudrais me détruire!

9 Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.

Souviens-toi que tu m’as pétri comme l’argile: et tu me ramènerais à la poussière!

10 Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?

Ne m’as-tu pas coulé comme le lait, et coagulé comme le fromage?

11 Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.

Tu m’as revêtu de peau et de chair, tu m’as tissé d’os et de nerfs.

12 Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.

Avec la vie, tu m’as accordé ta faveur, et ta providence a gardé mon âme.

13 Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,

Et pourtant, voilà ce que tu cachais dans ton cœur: Je vois bien ce que tu méditais.

14 Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.

Si je pèche, tu m’observes, tu ne me pardonnes pas mon iniquité.

15 Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.

Suis-je coupable, malheur à moi! Suis-je innocent, je n’ose lever la tête, rassasié de honte, et voyant ma misère.

16 Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.

Si je me relève, tu me poursuis comme un lion, tu recommences à me tourmenter étrangement,

17 Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.

tu m’opposes de nouveaux témoins; tu redoubles de fureur contre moi, des troupes de rechange viennent m’assaillir.

18 Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!

Pourquoi m’as-tu tiré du sein de ma mère? Je serais mort, et aucun œil ne m’aurait vu.

19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.

Je serais comme si je n’eusse jamais été, du sein maternel j’aurais été porté au sépulcre.

20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,

Mes jours ne sont-ils pas bien courts? Qu’il me laisse! Qu’il se retire et que je respire un instant,

21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,

avant que je m’en aille, pour ne plus revenir, dans la région des ténèbres et de l’ombre de la mort,

22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.

morne et sombre région, où règnent l’ombre de la mort et le chaos, où la clarté est pareille aux ténèbres.