Jobin 10
1 Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
My soul hath been weary of my life, I leave off my talking to myself, I speak in the bitterness of my soul.
2 Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
I say unto God, 'Do not condemn me, Let me know why Thou dost strive [with] me.
3 Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
Is it good for Thee that Thou dost oppress? That Thou despisest the labour of Thy hands, And on the counsel of the wicked hast shone?
4 Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
Eyes of flesh hast Thou? As man seeth — seest Thou?
5 Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
As the days of man [are] Thy days? Thy years as the days of a man?
6 Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
That Thou inquirest for mine iniquity, And for my sin seekest?
7 Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
For Thou knowest that I am not wicked, And there is no deliverer from Thy hand.
8 Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
Thy hands have taken pains about me, And they make me together round about, And Thou swallowest me up!
9 Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
Remember, I pray Thee, That as clay Thou hast made me, And unto dust Thou dost bring me back.
10 Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
Dost Thou not as milk pour me out? And as cheese curdle me?
11 Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
Skin and flesh Thou dost put on me, And with bones and sinews dost fence me.
12 Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
Life and kindness Thou hast done with me. And Thy inspection hath preserved my spirit.
13 Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
And these Thou hast laid up in Thy heart, I have known that this [is] with Thee.
14 Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
If I sinned, then Thou hast observed me, And from mine iniquity dost not acquit me,
15 Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
If I have done wickedly — woe to me, And righteously — I lift not up my head, Full of shame — then see my affliction,
16 Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
And it riseth — as a lion Thou huntest me. And Thou turnest back — Thou shewest Thyself wonderful in me.
17 Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
Thou renewest Thy witnesses against me, And dost multiply Thine anger with me, Changes and warfare [are] with me.
18 Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
And why from the womb Hast Thou brought me forth? I expire, and the eye doth not see me.
19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
As I had not been, I am, From the belly to the grave I am brought,
20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
Are not my days few? Cease then, and put from me, And I brighten up a little,
21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
Before I go, and return not, Unto a land of darkness and death-shade,
22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.
A land of obscurity as thick darkness, Death-shade — and no order, And the shining [is] as thick darkness.'
