Jobin 10
1 Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
It loathes self my life my I will let loose on myself complaint my I will speak in [the] bitterness of being my.
2 Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
I will say to God may not you condemn as guilty me make known to me concerning what? do you contend with me.
3 Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
¿ [is it] good To you - that you will oppress that you will reject [the] product of hands your and on [the] plan of wicked [people] you have shone forth.
4 Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
¿ [do] eyes of Flesh [belong] to you or? as sees a person do you see.
5 Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
¿ Like [the] days of a person [are] days your or? [are] years your like [the] days of a man.
6 Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
That you will seek for iniquity my and for sin my you will search.
7 Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
On knowledge your that not I am guilty and there not from hand your [is] a deliverer.
8 Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
Hands your they formed me and they made me together all around and you have swallowed me.
9 Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
Remember please that like clay you made me and to dust will you turn back? me.
10 Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
¿ Not like milk did you pour out me and like cheese did you curdle? me.
11 Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
Skin and flesh did you clothe? me and with bones and sinews did you weave together? me.
12 Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
Life and loyalty you have done with me and care your it has kept spirit my.
13 Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
And these [things] you hid in heart your I know that this [was] with you.
14 Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
If I sinned and you will watch me and from iniquity my not you will acquit me.
15 Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
If I am guilty woe! to me and I have been righteous not I will lift up head my surfeited of shame and see affliction my.
16 Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
So it may rise up like lion you hunt me and you return you show yourself wonderful on me.
17 Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
You renew witnesses your - before me and you increase vexation your with me changes and an army [are] with me.
18 Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
And why? from [the] womb did you bring out me I expired and an eye not it saw me.
19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
Just as not I had been I was from [the] womb to the grave I was brought.
20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
¿ Not few [are] days my (and cease and put *Q(K)*) from me so I may be cheerful a little.
21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
Before I will go and not I will return to [the] land of darkness and deep darkness.
22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.
[the] land of Darkness - like gloom of deep darkness and not order and it shone forth like gloom.
