< Jobin 10 >

1 Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
I hate my life! Let me speak freely about my complaints—I can't keep my bitterness to myself.
2 Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
I will tell God, “Don't just condemn me—tell me what you have against me.
3 Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
Do you enjoy accusing me? Why do you reject me, someone you made with your own hands, and yet smile on the scheming of the wicked?
4 Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
Do you have human eyes? Do you see like human beings do?
5 Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
Is your life as short as mortal beings? Are your years as brief as those of humanity,
6 Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
that you have to examine my wrongs and investigate my sins?
7 Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
Even though you know I'm not guilty, no one can save me from you.
8 Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
You made me and shaped me with your own hands, and yet you destroy me.
9 Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
Remember that you shaped me like a piece of clay—are you now going to turn me back into dust?
10 Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
You poured me out like milk, you curdled me like cheese.
11 Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
You clothed me with skin and flesh; you wove my body together with bones and muscles.
12 Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
You granted me life and showed me your kindness; you have taken great care of me.
13 Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
But you kept these things hidden in your heart. I know your purpose was
14 Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
to watch me, and if I sinned, then you would not forgive my wrongs.
15 Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
If I'm guilty I'm in trouble, if I'm innocent I can't hold my head high because I'm totally disgraced as I look at my sufferings.
16 Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
If I do hold my head high you hunt me down like a lion, showing how powerful you are in hurting me.
17 Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
You repeat your arguments against me, you pour out more and more of your anger against me, you send fresh armies against me.
18 Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
So why did you allow me to be born? I wish that I had died, and nobody had ever seen me!
19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
It would have been better if I had never existed, taken straight from the womb to the grave.
20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
I only have a few days left, so why don't you leave me alone so I can have a little peace
21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
before I go to where I shall never return from, the land of darkness and the shadow of death—
22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.
the land of total darkness where death's shadow lies, a place of chaos where light itself is darkness.”

< Jobin 10 >