Jobin 10
1 Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
Weary in my soul, I will pour my words with groans upon him: I will speak being straitened in the bitterness of my soul.
2 Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
And I will say to the Lord, Do not teach me to be impious; and therefore have you thus judged me?
3 Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
Is it good before you if I be unrighteous? for you have disowned the work of your hands, and attended to the counsel of the ungodly.
4 Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
Or do you see as a mortal sees? or will you look as a man sees?
5 Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
Or is your life human, or your years [the years] of a man,
6 Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
that you have enquired into mine iniquity, and searched out my sins?
7 Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
For you know that I have not committed iniquity: but who is he that can deliver out of your hands?
8 Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
Your hands have formed me and made me; afterwards you did change [your mind], and strike me.
9 Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
Remember that you have made me [as] clay, and you do turn me again to earth.
10 Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
Hast you not poured me out like milk, and curdled me like cheese?
11 Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
And you did clothe me with skin and flesh, and frame me with bones and sinews.
12 Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
And you did bestow upon me life and mercy, and your oversight has preserved my spirit.
13 Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
Having these things in yourself, I know that you can do all things; for nothing is impossible with you.
14 Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
And if I should sin, you watch me; and you have not cleared me from iniquity.
15 Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
Or if I should be ungodly, woe is me: and if I should be righteous, I can’t lift myself up, for I am full of dishonour.
16 Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
For I am hunted like a lion for slaughter; for again you have changed and are terribly destroying me;
17 Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
renewing against me my torture: and you have dealt with me in great anger, and you have brought trials upon me.
18 Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
Why then did you bring me out of the womb? and why did I not die, and no eye see me,
19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
and I become as if I had not been? for why was I not carried from the womb to the grave?
20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
Is not the time of my life short? suffer me to rest a little,
21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
before I go whence I shall not return, to a land of darkness and gloominess;
22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.
to a land of perpetual darkness, where there is no light, neither [can any one] see the life of mortals.
