Jobin 10
1 Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
我實在厭惡我的生活，我要任意苦訴我的怨情，傾吐我心中的酸苦。
2 Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
我要對天主說：不要定我的罪! 請告訴我：你為何與我作對﹖
3 Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
你對親手所造的，加以虐待和厭棄，卻顯揚惡人的計劃，為你豈有好處﹖
4 Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
你豈有肉眼，或者也像人一樣觀看嗎﹖
5 Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
你的日月豈像人的日月﹖你的年歲豈像人的年歲﹖
6 Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
你竟考查我的邪惡，追究我的罪過。
7 Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
其實你知道我並沒有罪過，也知道無人能拯救我脫離你的掌握。
8 Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
你親手形成了我，創造了我；此後你又轉念想消滅我。
9 Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
求你記憶：你造我時就像摶泥，難道還使我歸於泥土﹖
10 Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
你不是將我像奶倒出，使我凝結像一塊奶餅﹖
11 Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
用皮和肉作我的衣服，用骨和筋把我全身聯絡起來﹖
12 Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
是你將我生命的恩惠賜給了我，細心照顧維持了我的氣息。
13 Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
這些事早已藏在你心中，我知道你久有此意：
14 Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
你監視我，看我是否犯罪；如果我有罪；你決不放過。
15 Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
我若有罪，我就有禍了! 我若有義，也不敢抬頭，因為我已備嘗凌辱，吃盡苦頭。
16 Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
我若抬頭，你就像獅子追捕我，向我表現你的奇能，
17 Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
重新襲擊我，加倍對我洩怒。
18 Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
你為何叫我出離母胎﹖不如我那時斷氣，無人見我，
19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
就好像從未有過我一樣，一出母胎即被送入墳墓。
20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
我生存的日月不是很少嗎﹖你且放開我罷!
21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
趁我去而不返，未到冥暗死影之地，
22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.
即光明也是黑暗之地以前，讓我自在一下罷!
