Jeremian 6
1 Kootkaat teitänne, te Benjaminin lapset, Jerusalemista, ja puhaltakaat torveen Tekoassa, ja nostakaat lippu Betkeremissä; sillä pohjasta on pahuus ja suuri viheliäisyys käsissä.
“ʻAe fānau ʻa Penisimani mou fakataha ʻakimoutolu pea hola atu mei Selūsalema, pea ifi ʻae meʻalea ʻi Tikoa, pea fokotuʻu ʻae fakaʻilonga afi ʻi Pete-Hakilime; he ʻoku hā mai ʻae kovi mei he tokelau, pea mo e fakaʻauha lahi.
2 Minä olen verrannut Zionin tyttären kauniisen ja ihanaiseen:
Kuo u fakatatau ʻae ʻofefine ʻo Saione ki he fefine hoihoifua mo angalelei.
3 Mutta paimenet tulevat hänen tykönsä laumoinensa; he panevat majansa hänen ympärillensä, ja kukin kaitsee paikassansa,
ʻE haʻu kiate ia ʻae kau tauhi mo ʻenau fanga sipi; pea te nau fokotuʻu honau ngaahi fale fehikitaki ʻo takatakai kiate ia; pea te nau taki taha kai ʻi hono potu ʻoʻona.
4 (Ja sanoo: ) pyhittäkäät sota häntä vastaan, nouskaat ja käykäämme puolipäivänä ylös; voi meitä! sillä ehtoo joutuu ja varjo tulee suureksi.
“Mou teuteu kiate ia; tuʻu hake pea ke tau ʻalu hake ʻi he hoʻatāmālie. ʻOiauē ʻakitautolu! He kuo ʻalu ʻae ʻaho, pea kuo mafola atu ʻae malumalu ʻoe efiafi.
5 Nouskaat ja astukaamme ylös yöllä, ja hävittäkäämme hänen jalot huoneensa.
Tuʻu hake, pea tau ʻalu atu ʻi he poʻuli, pea fakaʻauha hono ngaahi fale fakaʻeiʻeiki.”
6 Sillä näin sanoo Herra Zebaot: kaatakaat puita, ja tehkäät multaseiniä Jerusalemia vastaan; sillä kaupunki pitää kuritettaman, sen sisällä on sula vääryys.
He ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, “Tā hifo hono ngaahi ʻakau, pea fai ha tanu puke ki Selūsalema; ko e kolo eni ke kapa; kuo pito ia ʻi loto ʻi he fakamālohi.
7 Niinkuin lähde kuohuttaa vetensä; niin kuohuu myös hänen pahuutensa; vääryys ja hävitys siinä kuullaan, kitu ja vaiva on aina minun edessäni.
ʻO hangē ʻoku puna ʻae vai mei he matavai, ʻoku pehē ʻae hā mai ʻae angahala meiate ia; ʻoku ongoʻi ʻiate ia ʻae fakamālohi pea mo e maumauʻi; ʻoku ʻi hoku ʻao maʻuaipē ʻae mamahi mo e ngaahi lavea.
8 Anna sinuas kurittaa, Jerusalem, ettei minun sydämeni kääntyisi pois sinusta, etten minä sinua hävittäisi, niin ettei kenkään asu siinä maassa.
ʻE Selūsalema, ke akonekina koe, telia naʻa ʻalu ʻiate koe ʻa hoku laumālie; telia naʻa ngaohi koe ke tala, ko e fonua taʻehanokakai.”
9 Näin sanoo Herra Zebaot: mitä Israelissa jäänyt on, se pitää myös sulaksi saaliiksi joutuman niinkuin viinapuu; kokota kätes koriin niinkuin viinamarjain poimia.
ʻOku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, “Te nau tānaki hono toe ʻo ʻIsileli ʻo hangē ko e vaine: pea ʻe toe ai ho nima ki he ngaahi vaʻa ʻo hangē ko e tangata ʻoku toli ʻae fua ʻoe vaine.”
10 Kenelle siis minä puhun ja todistan, että joku kuulis? Katso, heidän korvansa ovat ympärileikkaamatta eikä taida kuulla; katso, he pitävät Herran sanan pilkkana ja ei kärsi sitä.
Te u lea mo valoki kia hai, koeʻuhi ke nau fanongo? Vakai, kuo tāpuni honau telinga, pea ʻoku ʻikai te nau faʻa ongoʻi; vakai, ko e meʻa manuki kiate kinautolu ʻae folofola ʻa Sihova; ʻoku ʻikai te nau fiefia ki ai.
11 Sentähden olen minä niin täynnä Herran vihaa, etten minä taida lakata vuodattamasta, sekä lasten päälle kaduilla, ja myös nuorukaisten kokouksen päälle yhtä haavaa; sillä sekä mies että vaimo, ijällinen ja ikivanha pitää otettaman kiinni.
Ko ia kuo u fonu ʻi he houhau ʻo Sihova; ʻoku ou fiu ʻi he taʻofi: “Te u lilingi atu ia, ki he fānau ʻoku ʻi he hala; pea ki he fakataha ʻae kau talavou, ʻio, ʻe ʻave ʻae tangata mo hono uaifi, ʻae motuʻa pea mo ia ʻoku lahi hono ngaahi ʻaho.
12 Heidän huoneensa pitää tuleman muukalaisten käsiin, heidän peltonsa ja emäntänsä yhtä haavaa; sillä minä ojennan käteni maan asujain ylitse, sanoo Herra.
“Pea ʻe maʻu ʻe he kakai kehe honau ngaahi fale, mo e ngaahi ngoue, fakataha mo honau ngaahi uaifi: he te u mafao atu hoku nima ki he kakai ʻoe fonua, ʻoku pehē ʻe Sihova.’
13 Sillä he kaikki ahnehtivat, sekä pienet että suuret; prophetat ja papit opettavat väärin,
“He ʻoku nau taki taha manumanu mei he iiki ʻo aʻu ki he lalahi; pea taki taha fai kākā mei he palōfita, ʻio, ʻo aʻu ki he taulaʻeiki.
14 Ja lohduttavat kansaani hänen viheliäisyydessänsä, sitä halpana pitämään, ja sanovat: rauha, rauha; ja ei rauhaa olekaan.
Kuo nau fakamoʻui kākā foki ʻae lavea ʻoe ʻofefine ʻo hoku kakai, ʻonau pehē, ‘Fiemālie, fiemālie;’ ka ʻoku ʻikai ha fiemālie.
15 Sentähden pitää heidän häpiään tuleman, että he kauhistuksen tekevät; ja vaikka he tahtovat olla häpäisemättä, eikä taida hävetä, kuitenkin pitää heidän jokaisen lankeeman toinen toisensa päälle; ja koska minä heitä kuritan, silloin pitää heidän lankeeman, sanoo Herra.
He naʻa nau mā ʻi heʻenau fai meʻa fakalielia? Naʻe ʻikai, naʻe ʻikai ʻaupito te nau mā, pea naʻe ʻikai te nau fekulaʻi ʻi he mā; ko ia te nau hinga mo kinautolu ʻoku hinga: ʻo kau ka ʻaʻahi kiate kinautolu ʻe lī ki lalo ʻakinautolu, ʻoku pehē ʻe Sihova.
16 Näin sanoo Herra: seisokaat teillä, katsokaat ja kysykäät entisiä teitä, kuka oikia tie on, sitä te vaeltakaat, niin te löydätte levon teidän sieluillenne. Mutta he sanovat: emme vaella.
ʻOku pehē ʻe Sihova, “Mou tuʻu ʻi he ngaahi hala, ʻo mamata, pea fehuʻi ki he ngaahi motuʻa hala, ‘Ko e fē ʻae hala lelei?’ Pea mou ʻaʻeva ʻi ai, pea te mou ʻilo ʻae fiemālie ki homou laumālie. Ka naʻa nau pehē, ‘ʻE ʻikai te mau ʻeveʻeva ai.’
17 Ja minä olen pannut teille vartiat: ottakaat vaari torven äänestä; mutta he sanovat: emme ota vaaria.
Pea naʻaku fakanofo kiate kimoutolu foki ʻae kau tangata leʻo, ʻo pehē, ‘Fanongo ki he leʻo ʻoe meʻalea.’ Ka naʻa nau pehē, ‘ʻE ʻikai te mau fanongo.’
18 Sentähden, te pakanat, kuulkaat, ja ota vaari, sinä kokous, niistä mitkä heidän seassansa tapahtuu.
“Ko ia mou fanongo, ʻae ngaahi puleʻanga, pea ʻilo ʻe he fakataha ʻoe kakai, ʻae meʻa ʻaia ʻoku ʻiate kinautolu.
19 Maa, kuule sinä; katso, minä annan tulla kovan onnen tälle kansalle, heidän ansaitun palkkansa, ettei he pidä lukua minun sanastani, mutta hylkäävät minun lakini.
Fanongo, ʻe māmani: vakai, te u ʻomi ʻae kovi ki he kakai ni, ko e fua ʻo ʻenau ngaahi mahalo, koeʻuhi naʻe ʻikai te nau fanongo ki heʻeku ngaahi lea, pe ki heʻeku fono, ka kuo nau liʻaki ia.
20 Mitä minä lukua pidän pyhästä savusta, joka rikkaasta Arabiasta tulee, eli hyvästä kanelista, joka kaukaiselta maalta tulee? Teidän polttouhrinne ei ole minulle otollinen eikä teidän uhrinne kelpaa minulle.
He ko e hā hono ʻaonga ke ʻomi ʻae meʻa namu kakala kiate au mei Sipa, pea mo e tō huʻamelie mei he potu mamaʻo? ʻoku ʻikai lelei kiate au homou ngaahi feilaulau tutu, pea ʻoku ʻikai huʻamelie kiate au homou ngaahi feilaulau.”
21 Sentähden sanoo Herra näin: katso, minä annan tälle kansalle lankeemuksen: siihen pitää sekä isät että lapset kaikki itsensä loukkaaman, ja kylän miehet pitää hukkuman toinen toisensa kanssa.
Ko ia ʻoku pehē ʻe Sihova, “Vakai, te u ʻai ʻae ngaahi tūkiaʻanga ʻi he ʻao ʻoe kakai ni, pea ʻe tūkia fakataha ai ʻae ngaahi tamai pea mo e ngaahi foha; pea ʻe malaʻia ʻae kaungāʻapi mo honau kāinga.”
22 Näin sanoo Herra: katso, kansa on tuleva pohjoisesta maakunnasta, ja suuri kansa on nouseva maan vieristä.
ʻOku pehē ʻe Sihova, “Vakai, ʻoku haʻu ha kakai mei he fonua ʻi he tokelau, pea ʻe fakatupu ʻae kakai lahi mei he ngataʻanga ʻo māmani.
23 Jolla on joutset ja kilvet, hän on julma ja armotoin; heidän äänensä pauhaa niinkuin meri; he ajavat hevosilla, he ovat niinkuin varustettu sotaväki sinua vastaan, sinä tytär Zion.
Pea te nau ala ki he kaufana mo e hōfangahau; ʻoku nau loto fefeka, pea taʻeʻaloʻofa; ʻoku ʻuʻulu honau leʻo ʻo hangē ko e tahi; pea ʻoku nau heka ki he fanga hoosi, ʻo fakaʻotu ʻo hangē ko e kau tangata te u tau kiate koe, ʻE ʻofefine ʻo Saione.”
24 Me olemme kuulleet heistä sanoman, ja meidän kätemme ovat nääntyneet; tuska ja ahdistus on meidät käsittänyt niinkuin lapsensynnyttäjän.
Kuo tau fanongo ki hono ongoongo: ʻoku vaivai hotau nima; kuo maʻu ʻakitautolu ʻe he mamahi, ʻo hangē ko e langā ha fefine ke fāʻele.
25 Älkään kenkään lähtekö pellolle, ja älköön kenkään tielle menkö; sillä joka paikassa on rauhattomuus vihollisen miekan tähden.
ʻOua naʻa ʻalu ki he ngoue, pe ʻeveʻeva ʻi he hala; he ʻoku ʻi he potu kotoa pē ʻae heletā ʻoe fili mo e fakailifia.
26 O sinä, minun kansani tytär, pue säkki ylles ja aseta itses tuhkaan, sure niinkuin ainoaa poikaa suurella murheella; sillä hävittäjä tulee äkisti meidän päällemme.
ʻE ʻofefine ʻo hoku kakai ke ke nonoʻo ʻaki koe ʻae tauangaʻa, pea fetafokifokiaki koe ʻi he efuefu; ke ke mamahi, ʻo hangē ko e fai ki he foha pe taha, ko e tangilāulau mamahi: koeʻuhi ʻe haʻu fakafokifā pe kiate koe ʻae fakaʻauha.
27 Minä olen pannut sinun vartian torniksi ja linnaksi minun kansassani, tietämään ja koettelemaan heidän teitänsä.
“Kuo u fakanofo koe ko e ʻahiʻahi, mo e fakamaʻa ki hoku kakai, koeʻuhi ke ke ʻiloʻi mo ʻahiʻahi ki heʻenau anga.
28 He ovat kaikki peräti pois luopuneet, vaeltain petollisesti; he ovat kaikki turmeltu vaski ja rauta.
Ko e kau angatuʻu fakamamahi ʻakinautolu kotoa pē, ko e kau lauʻi kovi: ko e palasa mo e ukamea ʻakinautolu: ko e kau fakakovi ʻakinautolu kotoa pē.
29 Palkeet ovat tulella poltetut, lyijy raukee pois, sulaaminen on hukassa; sillä ei paha ole eroitettu.
Kuo vela ʻae tapili, kuo vela ʻo vai ʻae pulu ʻi he afi; ʻoku fai ʻae haka taʻeʻaonga ʻe he fakamaʻa: he ʻoku ʻikai mavahevahe ʻae kovi.
30 Sentähden he myös kutsutaan hyljätyksi hopiaksi, sillä Herra on heidät hyljännyt.
ʻE ui ʻakinautolu ʻe he kakai ko e siliva kākā, koeʻuhi kuo liʻaki ʻakinautolu ʻe Sihova.”
