Jeremian 49
1 Ammonin lapsia vastaan sanoo Herra näin: eikö Israelilla lapsia ole, eli eikö hänellä perillistä ole? Miksi siis Malkom omistaa Gadin maan ja hänen kansansa asuu hänen kaupungeissansa?
NO na keiki a Amona, ke olelo mai nei o Iehova penei; Aole anei a Iseraela na keiki? Aohe anei ona hooilina? No ke aha la hoi i noho ai o Malekama ma ko Gada? A noho hoi kona poe kanaka ma kona mau kulanakauhale?
2 Sentähden katso, aika tulee, sanoo Herra, että minä annan kuulla sotariekunan Ammonin lasten Rabbatin ylitse, että sen pitää yhdessä koossa autiona oleman, ja kylinensä tulella poltettaman; mutta Israelin pitää omistaman heidät, joilta he ovat omistetut olleet, sanoo Herra.
Nolaila, aia hoi, e hiki mai auanei na la, wahi a Iehova, Na'u no e hana aku, a e loheia ka hooho kaua ma Raba o ka Amona; A e lilo ia i puu neoneo, A e puhiia kana mau kaikamahine i ke ahi. Alaila, e lilo o Iseraela i hooilina no ka poe i noho hooilina nona, wahi a Iehova.
3 Valita, o Hesbon, sillä Ai on kukistettu; huutakaat, te Rabban kylät, ja pukekaat itsenne säkkeihin, itkekäät ja juoskaat ympäri muureja; sillä Malkom viedään vankina pois, pappeinsa ja ruhtinastensa kanssa.
E aoa, e Hesebona, no ka mea, ua anaiia o Ai; E uwe aku, e na kaikamahine o Raba, E kaei oukou ia oukou iho i ke kapa inoino; E kumakena hoi, a e holoholo ma na pa; No ka mea, e hele o Malekama iloko o ke pio ana, O kona poe kahuna a me kana mau alii.
4 Mitä sinä röyhkeilet laaksoistas? Sinun laaksos ovat upotetut, sinä tottelematoin tytär, joka luotat tavaroihis, (ja sanot sydämessäs: ) kuka tohtii tulla minun tyköni?
No ke aha la oe e hookiekie ai ma kou mau awawa? A ma kou awawa e kahe ana, e ke kaikamahine hoihope? Ka mea hilinai ma kou mau waiwai, i ka i ana iho, Owai ka mea hele mai io'u nei?
5 Katso, minä annan tulla pelvon sinun päälles, sanoo Herra, Herra Zebaot, kaikista niistä, jotka asuvat sinun ympärilläs; niin että te jokainen pitää ajettaman pois toisensa tyköä, ja ei pidä kenenkään karkureita kokooman.
Aia hoi, e lawe mai no wau i ka makau maluna ou, Wahi a Iehova, ke Akua o na kaua, Mai ka poe a pau e noho puni ana ia oe; A e kipakuia oukou, kela kanaka, keia kanaka mai kona maka aku. Aohe mea nana e hoihoi mai i ka mea hele hewa.
6 Mutta sitte minä käännän Ammonin lasten vankiuden, sanoo Herra.
A mahope iho, e hoihoi no wau i ke pio ana o na keiki a Amona, wahi a Iehova.
7 Edomia vastaan sanoo Herra Zebaot näin: eikö tietoa enään ole Temanissa? Eikö neuvoa enään ole taitavilla? joko heidän tietonsa loppui?
No Edoma, ke olelo mai nei o Iehova o na kaua penei; Aole anei he akamai i koe ma Temana? Ua oki anei ke ao ana o ka poe ike? Ua hanini anei ko lakou akamai?
8 Paetkaat, palatkaat ja kätkekäät teitänne syvälle, Te Dedanin asuvaiset; sillä minä annan Esaulle tulla onnettomuuden, hänen etsikkonsa ajan.
E hee oukou, e huli, e hana i ko oukou noho ana a hohonu, e ka poe noho ma Dedana; No ka mea, e lawe mai no wau i ka poino o Esau maluna ona, I ka manawa a'u e hoopai ai ia ia.
9 Viinan hakiat pitää tuleman sinun päälles, joiden ei pidä mitään sinulle jättämän jälkeensä; ja varkaat pitää yöllä tuleman sinun päälles, heidän pitää kyllä varastaman.
Ina hele mai iou la ka poe hoiliili huawaina, Aole anei lakou e hookoe i kekahi koena hua? Ina he poe aihue i ka po, Hao iho no lakou, a pau ko lakou makemake.
10 Sillä minä olen paljastanut Esaun, ja ilmoittanut hänen salaisen paikkansa, niin ettei hän taida itsiänsä kätkeä; hänen siemenensä, hänen veljensä ja hänen kylänsä miehet ovat hävitetyt, niin ettei yhtään enään ole.
Ua hookohana no wau ia Esau, Ua wehe aku no wau i kona mau wahi huna, Aole hiki ia ia ke pee; Ua oki loa kona hua, a me kona poe hoahanau, O kona poe hoalauna hoi, a oia hoi, aole.
11 Kuitenkin niiden, jotka jäävät orvoistas, tahdon minä suoda elää; ja sinun leskeis pitää minuun luottaman.
E waiho mai i ka oukou keiki makua ole ia'u, Na'u no lakou e hoola: E hilinai hoi ia'u kou poe wahinekanemake.
12 Sillä näin sanoo Herra: katso, jotka ei ole syypäät juomaan kalkkia, niiden pitää totisesti juoman, ja sinun pitäis rankaisematta pääsemän? Ei sinun pidä rankaisematta pääsemän, vaan sinun pitää kaiketi juoman.
No ka mea, ke olelo mai nei o Iehova penei; Aia hoi, o ka poe hoohewa ole ia e inu i ke kiaha, Ua inu loa no lakou: O oe anei ka mea e pakele loa ana? Aole oe e pakele, e inu loa no oe.
13 Sillä minä olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra, että Botsran pitää tuleman ihmeeksi, häväistykseksi, hävitykseksi ja kiroukseksi; ja kaikki hänen kaupunkinsa ijankaikkiseksi autioksi.
No ka mea, ua hoohiki no wau ia'u iho, wahi a Iehova, E lilo auanei o Bozera i waonahele, i mea e hoowahawahaia'i, I waoakua hoi, i mea e hoinoia'i, A e lilo no kona mau kulanakauhale i mau waoakua mau loa.
14 Minä olen kuullut sanoman Herralta, että sanansaattaja on lähetetty pakanoille: kootkaat teitänne ja tulkaat tänne häntä vastaan, ja sotikaat.
Ua lohe no wau i ka lono, mai Iehova mai, Ua hoounaia'ku hoi ka elele i ko na aina e, E akoakoa mai oukou, E hele mai e ku e ia ia, e ku mai hoi e kaua.
15 Sillä katso, minä olen sinun alentanut pakanain seassa, ja tehnyt sinun ylönkatsotuksi ihmisten seassa.
No ka mea, aia hoi, e hoolilo no wau ia oe i mea uuku iwaena o na aina, A e hoowahawahaia no oe e na kanaka.
16 Sinun ylpeytes ja sinun sydämes koreus on sinun pettänyt, että sinä asut vuorten raoissa ja vallitset korkiat vuoret. Jos sinä tekisit pesäs niin korkiaksi kuin kotka, niin minä kuitenkin sieltä sinun kukistan alas, sanoo Herra.
O kou mea makau ia oe a me ka hookiekie o kou naau, Ka mea i hoopunipuniia'i oe, e ka mea e noho la ma na ana pohaku, Ka mea hoi nona na wahi kiekie o ka pali: Ina paha e hana oe i kou wahi punana Ma kahi i like ke kiekie me ko ka aeto, Malaila mai no wau e hoohiolo ai ia oe, wahi a Iehova.
17 Juuri niin pitää Edom autioksi tuleman; ja kaikkein, jotka siitä käyvät ohitse, pitää ihmettelemän ja viheltämän kaikkia hänen vaivojansa.
E lilo no hoi o Edoma i waonahele; A e kahaha auanei ka poe a pau e hele ae ma ia wahi, E hoowahawaha hoi no kona mau ino a pau.
18 Niinkuin Sodoma ja Gomorra lähikyläinsä kanssa kukistetut ovat, sanoo Herra, niin ettei kenkään siellä asu, eikä joku ihminen siellä olla taida.
E like me ka hiolo ana o Sodoma, a me Gomora, A me na wahi e pili ana ilaila, wahi a Iehova, Aohe kanaka e noho malaila, Aole hoi e hoomoana na keiki a kanaka ma ia wahi.
19 Katso, hän tulee ylös niinkuin jalopeura ylpeästä Jordanista vahvoja majoja vastaan; sillä minä tahdon antaa hänen nopiasti sieltä juosta, ja kuka tietää sen nuorukaisen, jonka minä varustan heitä vastaan? Sillä kuka on minun kaltaiseni? kuka tahtoo minun eteeni panna ajan? Ja kuka paimen voi olla minua vastaan?
Aia hoi, e pii mai no oia, e like me ka liona mai ka nani o Ioredane mai, E ku e i ka noho ana o ka mea ikaika; Aka i ke amo ana o ka maka, e holo aku no oia, mailaila aku. Owai ka'u mea i waeia, e hoonoho no wau ia ia maluna ona? Owai ka mea like me au nei? Owai hoi ka mea e halawai me au? A owai ke kahuhipa e hiki ia ia ke ku imua o'u?
20 Kuulkaat siis Herran neuvoa, jonka hän piti Edomista, ja hänen ajatuksiansa, jotka hän ajatteli Temanin asuvaisista: mitämaks että karjalapset pitää riepoittaman heitä, ja kukistaman heidän asumasiansa;
No ia mea, e hoolohe oukou i ka manao o Iehova, Ana i manao ai ia Edoma: A me kona noonoo ana i noonoo ku e i na kanaka o Temana. Oiaio no, e uhuki oia ia lakou me na mea liilii o ka ohana; Oiaio no, hooneoneo oia i ko lakou wahi noho a puni lakou.
21 Niin että maan pitää vapiseman heidän lankeemisessansa, ja heidän parkunsa ja huutonsa pitää kuultaman Punaisessa meressä.
I ka halulu o kona haule ana, naueue no ka honua; Ma ke Kaiula, lohea no ka leo o kona uwe ana.
22 Katso, hän lentää ylös niinkuin kotka, ja hajoittaa siipensä Botsran ylitse; silloin pitää Edomin sankarien sydän oleman niinkuin synnyttäväisen vaimon sydän.
Aia hoi, e pii mai no oia, a e lele hoi e like me ka aeto, A e hohola aku i kona mau eheu maluna o Bozera; A i kela la, e like auanei ka naau o ka poe ikaika o Edoma Me ka naau o ka wahine i kona nahukuakoko ana.
23 Damaskua vastaan: Hematissa ja Arpadissa on surkia meno; he epäilevät, sillä he kuulevat pahoja sanomia; asuvaiset meren tykönä ovat hämmästyksissä, niin ettei heillä ole lepoa.
No Damaseko. Ua hoohilahilaia o Hamata, a me Arepada hoi, No ka mea, ua lohe lakou i ka lono poino. Ua maule lakou, he weliweli ma ka moana; Aole hiki ia ia ke hoomalielie.
24 Damasku epäilee ja pakenee: hän vapisee ja on ahdistukssessa ja kivussa, niinkuin synnyttäväinen.
Ua emi iho o Damaseko, ua huli oia e hee, Ua loohia oia i ka makau, Ua loaa oia i ke nahu kuawili, a me ka eha, me ko ka wahine hanau keiki.
25 Kuinka? Eikö se kuuluisa kaupunki ole hyljätty, minun ilokaupunkini?
Nani ke kuu ole ia o ke kulanakauhale kaulana, Ke kulanakauhale hoi o ko'u olioli ana!
26 Sentähden pitää hänen nuorukaisensa lankeeman hänen kaduillansa, ja kaikki hänen sotaväkensä tapettaman siihen aikaan, sanoo Herra Zebaot.
Nolaila, e haule ai kona poe kanaka opiopio ma kona mau alanui, A e hooki loa ia na kanaka kaua a pau i kela la, Wahi a Iehova o na kaua.
27 Ja minä sytytän tulen Damaskun muurien päälle, niin että sen pitää polttaman Benhadadin huoneet.
E hoaa na wau i ke ahi ma ka pa o Damaseko, A e hoopau no ia i na halealii o Benehadada.
28 Kedaria vastaan ja Hatsorin valtakuntia vastaan, jotka Nebukadnetsar, Babelin kuningas löi. Näin sanoo Herra: ylös, menkäät Kedariin, ja kukistakaat idän lapset.
No Kedara, a no na aupuni o Hazora, na mea a Nebukaneza, ke alii o Babulona e luku ai, Ke i mai o Iehova penei; E ku oukou iluna, E pii aku i Kedara, a e luku aku i na kanaka o ka hikina.
29 Heidän majansa ja laumansa pitää heiltä otettaman pois, heidän telttansa ja kaikki heidän kappaleensa, ja heidän kamelinsa pitää heidän ottaman myötänsä; ja pitää julmasti huutaman heidän tähtensä ympäristöltä.
E lawe aku no lakou i ko lakou halelewa, a me ka lakou poe hipa: E lawe hoi lakou no lakou iho i ko lakou mau paku, I ko lakou mau kiaha hoi, a me ka lakou poe kamelo; E kahea aku no keia poe ia lakou, He makau no ma na aoao a puni.
30 Paetkaat, joutukaat kiiruusti, menkäät syvään asumaan, te Hatsorin asuvaiset, sanoo Herra. Sillä Nebukadnetsar, Babelin kuningas, on teistä neuvoa pitänyt, ja ajattelee ja aikoo jotain teitä vastaan.
E holo, a hiki oukou i kahi loihi, E hana oukou i ko oukou noho ana ma kahi hohonu, E ka poe noho ma Hazora, wahi a Iehova: No ka mea, ua noonoo hewa ia oukou o Nebukaneza, ke alii o Babulona, A ua imi oia i ka manao ku e ia oukou.
31 Ylös, menkäät kansaa vastaan, joka levossa on ja asuu suruttomasti, sanoo Herra; ei heillä ole ovea eikä telkeä, ja he asuvat yksinänsä.
E ku iluna, e hele i ka lahuikanaka waiwai, I ka poe noho malama ole, wahi a Iehova; I ka poe aole o lakou pani pukapa, aole kikaola, Ua noho mehameha hoi.
32 Heidän kamelinsa pitää ryöstettämän, ja heidän karjansa paljous otettaman pois; ja minä hajoitan heidät joka tuuleen, jotka nurkissa asuvat, ja joka taholta annan minä heidän onnettomuutensa tulla heidän päällensä, sanoo Herra.
E lilo ka lakou poe kamelo i waiwaipio, A me ka nui o ka lakou holoholona i waiwai lawe wale. E hoopuehu no wau ma na kukulu makani a pau, I ka poe e kahi ana i na kihi o ka umiumi; A e lawe mai no wau i ko lakou poino, mai kela aoao keia aoao a pau, wahi a Iehova.
33 Ja Hatsorin pitää tuleman lohikärmetten asumasiaksi ja ijankaikkiseksi autioksi, niin ettei kenenkään pidä siellä asuman, ja ei yhdenkään ihmisen siellä oleman.
E lilo no hoi o Hazora i wahi noho no na ilio hihiu, I wahi neoneo mau loa hoi; Aohe kanaka e noho malaila, Aole hoi e hoomoana ke keiki a ke kanaka ma ia wahi.
34 Tämä on Herran sana, joka tapahtui Jeremialle, prophetalle Elamia vastaan, Zedekian Juudan kuninkaan valtakunnan alussa, ja sanoi:
O ka olelo a Iehova i hiki mai io Ieremia la ke kaula, no Elama, i ka makamua o ke au ia Zedekia ke alii o ka Iuda, i mai la,
35 Näin sanoo Herra Zebaot: katso, minä taitan Elamin joutsen, heidän ylimmäisen voimansa.
Ke olelo mai nei o Iehova o na kaua penei; E uhai no wau i ke kakaka o Elama, I ke poo hoi o ko lakou ikaika.
36 Ja annan tulla Elamin päälle neljä tuulta neljästä taivaan äärestä, ja hajoitan heidät kaikkiin niihin tuuliin, niin ettei yhtään kansaa pidä oleman, kuhunka ei joku Elamin hajoitetuista tule.
E lawe mai no hoi au maluna o Elama i na makani eha, Mai na kihi eha o ka lani mai, A e hoopuehu hoi ia lakou ma ia mau makani a pau; Aohe aina e koe, kahi e hiki ole aku ai ka poe kuewa o Elama.
37 Ja minä saatan Elamin epäilemään heidän vihollistensa edessä ja niiden edessä, jotka väijyvät heidän henkeänsä, ja annan onnettomuuden tulla heidän päällensä, minun julman vihani, sanoo Herra; ja lähetän miekan heidän päällensä, siihenasti että minä heidät lopetan.
No ka mea, e hooweliweli aku au ia Elama imua o ko lakou poe enemi, Imua hoi o ka poe imi i ko lakou ola: A lawe aku no hoi au i ka hewa maluna o lakou, I ka wela no o ko'u ukiuki, wahi a Iehova: Ae hoouna aku au i ka pahikaua mahope o lakou, A hoopau wau ia lakou.
38 Minun istuimeni panen minä Elamiin, ja hävitän sieltä sekä kuninkaan että ruhtinaat, sanoo Herra.
E hoonoho wau i ko'u nohoalii ma Elama, A e anai aku hoi, mai ia wahi aku, i ke alii a me na luna, Wahi a Iehova.
39 Mutta viimeisellä ajalla käännän minä Elamin vankiuden, sanoo Herra.
A hiki i na la mahope, e hoihoi no wau i ke pio ana o Elama, wahi a Iehova.
