Jeremian 42
1 Silloin astuivat kaikki sodanpäämiehet edes, Johanan Karean poika, Jesanja Hosajan poika, ja kaikki kansa sekä pienet että suuret,
Barliⱪ lǝxkǝr baxliⱪliri, jümlidin Kareaⱨning oƣli Yoⱨanan ⱨǝm Ⱨoxayaning oƣli Yǝzaniya wǝ ǝng kiqikidin qongiƣiqǝ barliⱪ hǝlⱪ
2 Ja sanoivat propheta Jeremialle: annas meidän rukouksemme tulla kuulluksi sinun edessäs, ja rukoile meidän edestämme Herraa Jumalaas kaikista näistä jätetyistä; sillä meitä on harvat monesta jääneet, niinkuin sinä itse meidät näet silmilläs:
Yǝrǝmiya pǝyƣǝmbǝrning yeniƣa kelip uningdin: «Tǝlipimizni ijabǝt ⱪilƣaysǝn, Pǝrwǝrdigar Hudayingƣa hǝlⱪning ⱪaldisi bolƣan bizlǝr üqün dua ⱪilƣaysǝnki (kɵzüng kɵrginidǝk burun kɵp bolƣan bizlǝr ⱨazir intayin az ⱪalduⱪ),
3 Että Herra sinun Jumalas tahtois ilmoittaa meille, kuhunka meidän vaeltaman ja mitä meidän tekemän pitää.
Pǝrwǝrdigar Hudaying bizgǝ mangidiƣan yol, ⱪilidiƣan ixni kɵrsǝtkǝy» — dǝp iltija ⱪildi.
4 Ja propheta Jeremia sanoi heille: minä tahdon kuulla teitä: katso, minä tahdon rukoilla Herraa teidän Jumalaanne, niinkuin te olette sanoneet, ja kaiken, mitä Herra teille vastaa, sen minä tahdon teille ilmoittaa, enkä tahdo mitään teiltä salata.
Yǝrǝmiya pǝyƣǝmbǝr ularƣa: «Maⱪul! Mana, mǝn Pǝrwǝrdigar Hudayinglarƣa sɵzliringlar boyiqǝ dua ⱪilimǝn; xundaⱪ boliduki, Pǝrwǝrdigar silǝrgǝ ⱪandaⱪ jawab bǝrsǝ, mǝn uni silǝrgǝ ⱨeqnemisini ⱪaldurmay toluⱪi bilǝn bayan ⱪilimǝn» — dedi.
5 Ja he sanoivat Jeremialle: Herra olkoon vahva ja totinen todistaja meidän vaiheellamme, jollemme me tee kaikkia, mitä Herra sinun Jumalas on meitä käskevä.
Ular Yǝrǝmiyaƣa: «Pǝrwǝrdigar Hudaying seni ǝwǝtip bizgǝ yǝtküzidiƣan sɵzning ⱨǝmmisigǝ ǝmǝl ⱪilmisaⱪ, Pǝrwǝrdigar bizgǝ ⱨǝⱪiⱪiy, gepidǝ turudiƣan guwaⱨqi bolup ǝyiblisun!» — dedi.
6 Olkoon hyvä eli paha, niin me tahdomme olla kuuliaiset Herran Jumalamme äänelle, jonka tykö me sinun lähetämme, että meille menestyis, koska me Herran meidän Jumalamme äänelle olemme kuuliaiset.
«Biz seni Pǝrwǝrdigar Hudayimizning yeniƣa ǝwǝtimiz; jawab yahxi bolsun yaman bolsun, uning awaziƣa itaǝt ⱪilimiz; biz Hudayimizning awaziƣa itaǝt ⱪilƣanda, bizgǝ yahxi bolidu».
7 Kymmenen päivän perästä tapahtui Herran sana Jeremialle.
Xundaⱪ boldiki, on kündin keyin, Pǝrwǝrdigarning sɵzi Yǝrǝmiyaƣa kǝldi.
8 Silloin kutsui hän Johanan Karean pojan, ja kaikki sodanpäämiehet, jotka hänen kanssansa olivat, ja kaiken kansan sekä pienet että suuret,
U Kareaⱨning oƣli Yoⱨanan, lǝxkǝr baxliⱪlirining ⱨǝmmisi wǝ ǝng kiqikidin qongiƣiqǝ barliⱪ hǝlⱪni qaⱪirip
9 Ja sanoi heille: näin sanoo Herra Israelin Jumala, jonka tykö te olette minun lähettäneet, että minä teidän rukouksenne kantaisin hänen eteensä:
ularƣa mundaⱪ dedi: — «Silǝr meni tǝlipinglarni Israilning Hudasi Pǝrwǝrdigarning aldiƣa yǝtküzüxkǝ ǝwǝtkǝnsilǝr. U mundaⱪ dedi: —
10 Jos te pysytte tässä maassa, niin minä tahdon rakentaa teitä ja en kukistaa: minä tahdon istuttaa teitä ja en repiä ylös; sillä minä kadun sitä pahaa, jonka minä teille tehnyt olen.
«Silǝr yǝnila muxu zeminda turiwǝrsǝnglarla, Mǝn silǝrni ⱪurup qiⱪimǝn; silǝrni ƣulatmaymǝn; Mǝn silǝrni tikip ɵstürimǝn, silǝrni yulmaymǝn; qünki Mǝn bexinglarƣa qüxürgǝn balayi’apǝtkǝ ɵkünimǝn.
11 Te saatte olla kyllä Babelin kuninkaalta rauhassa, jota te pelkäätte; ei teidän pidä häntä pelkäämän, sanoo Herra; sillä minä tahdon olla teidän tykönänne, niin että minä autan ja vapahdan teitä hänen kädestänsä.
Silǝr ⱪorⱪidiƣan Babil padixaⱨidin ⱪorⱪmanglar; uningdin ⱪorⱪmanglar, — dǝydu Pǝrwǝrdigar, — qünki Mǝn silǝrni ⱪutⱪuzux üqün, uning ⱪolidin ⱪutuldurux üqün silǝr bilǝn billǝ bolimǝn.
12 Minä tahdon osoittaa teille laupiuden, ja armahtaa teitä, ja vien teitä taas teidän maallenne.
Mǝn silǝrgǝ xundaⱪ rǝⱨimdilliⱪni kɵrsitimǝnki, u silǝrgǝ rǝⱨim ⱪilidu, xuning bilǝn silǝrni ɵz zemininglarƣa ⱪaytixⱪa yol ⱪoyidu.
13 Mutta jos te sanotte: emme tahdo asua tässä maassa, ettette olisi kuuliaiset Herran teidän Jumalanne äänelle,
Biraⱪ silǝr Pǝrwǝrdigar Hudayinglarning awaziƣa ⱪulaⱪ salmay «Bu zeminda ⱪǝt’iy turmaymiz» — desǝnglar
14 Sanoen: emme suinkaan, vaan me tahdomme mennä Egyptin maalle, ettemme kapinaa näkisi, emmekä kuulisi basunan ääntä, eli kärsisi nälkää leivän puuttumisen tähden: siellä me tahdomme olla;
wǝ: «Yaⱪ. biz Misir zeminiƣa barayli; xu yǝrdǝ nǝ uruxni kɵrmǝymiz, nǝ kanay-agaⱨ signalini anglimaymiz, nǝ nanƣa zar bolmaymiz; xu yǝrdǝ yaxaymiz» — desǝnglar,
15 Kuulkaa siis nyt Herran sanaa, te jääneet Juudasta, näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: jos te panette teidän kasvonne menemään Egyptiin, niin että te tahdotte siellä olla:
ǝmdi Pǝrwǝrdigarning sɵzini anglanglar, i Yǝⱨudaning bu ⱪaldisi bolƣan silǝr: Samawi ⱪoxunlarning Sǝrdari bolƣan Pǝrwǝrdigar — Israilning Hudasi mundaⱪ dǝydu: — «Silǝr Misirƣa kirip, xu yǝrdǝ olturaⱪlixixⱪa ⱪǝt’iy niyǝtkǝ kǝlgǝn bolsanglar,
16 Niin miekan, jota te pelkäätte, pitää sattuman teihin Egyptin maalla, ja nälän, jota te pelkäätte, pitää teitä siellä noudattaman Egyptissä, ja teidän pitää siellä kuoleman.
ǝmdi xundaⱪ boliduki, silǝr ⱪorⱪidiƣan ⱪiliq Misirda silǝrgǝ yetixiwalidu, silǝr ⱪorⱪidiƣan ⱪǝⱨǝtqilik Misirda silǝrgǝ ǝgixip ⱪoƣlap baridu; xu yǝrdǝ silǝr ɵlisilǝr.
17 Sillä olkoon kutka tahansa, jotka kasvonsa sinne asettavat, mennäksensä Egyptiin olemaan siellä, heidän pitää kuoleman miekkaan, nälkään ja ruttoon; ja ei pidä kenenkään jäämän eli pääsemän siitä pahasta jonka minä annan tulla heidän päällensä.
Xundaⱪ boliduki, Misirƣa kirip xu yǝrdǝ turayli dǝp ⱪǝt’iy niyǝt ⱪilƣan adǝmlǝrning ⱨǝmmisi ⱪiliq, ⱪǝⱨǝtqilik wǝ waba bilǝn ɵlidu; ularning ⱨeqⱪaysisi tirik ⱪalmaydu wǝ yaki Mǝn bexiƣa qüxüridiƣan balayi’apǝttin ⱪutulalmaydu.
18 Sillä näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala; niinkuin minun vihani ja julmuuteni on tullut Jerusalemin asuvaisten päälle, niin pitää minun vihani myös tuleman teidän päällenne, jos te menette Egyptiin, että teidän pitää tuleman kiroukseksi, ihmeeksi, sadatukseksi ja häpiäksi, ja ei pidä teidän ikänä enään tätä paikkaa saaman nähdä.
Qünki samawi ⱪoxunlarning Sǝrdari bolƣan Pǝrwǝrdigar — Israilning Hudasi mundaⱪ dǝydu: — Ƣǝzipim wǝ ⱪǝⱨrim Yerusalemdikilǝrning bexiƣa qüxürülgǝndǝk, silǝr Misirƣa kirgininglarda, ⱪǝⱨrim bexinglarƣa qüxürülidu; silǝr lǝnǝtkǝ ⱪalidiƣan wǝ dǝⱨxǝt basidiƣan obyekt, lǝnǝt sɵzi ⱨǝm rǝswaqiliⱪning obyekti bolisilǝr wǝ silǝr bu zeminni ⱪaytidin ⱨeq kɵrmǝysilǝr.
19 Herran sana tulee teihin, te jääneet Juudasta, ettette menisi Egyptiin; sentähden se täydellisesti tietäkäät, että minä tänäpänä todistan teille.
Pǝrwǝrdigar silǝr, yǝni Yǝⱨudaning ⱪaldisi toƣruluⱪ: «Misirƣa barmanglar!» — degǝn. — Əmdi xuni bilip ⱪoyunglarki, mǝn bügünki künidǝ silǝrni agaⱨlandurdum!».
20 Sillä te teette pahoin teidän sielullenne, että te lähetitte minun Herran teidän Jumalanne tykö, ja sanoitte: rukoile Herraa meidän Jumalaamme meidän edestämme, ja kaikki, mitä Herra meidän Jumalamme on sanova, niin ilmoita meille, ja me tahdomme sen jälkeen tehdä.
— Silǝrning meni Pǝrwǝrdigar Hudayinglarning yeniƣa ǝwǝtkininglar «Pǝrwǝrdigar Hudayimizƣa biz üqün dua ⱪilƣaysǝn; Pǝrwǝrdigar Hudayimiz bizgǝ nemǝ desǝ, bizgǝ yǝtküzüp bǝrsǝng biz xuning ⱨǝmmisigǝ ǝmǝl ⱪilimiz» degüzgininglar ɵzünglarni aldap jeninglarƣa zamin boluxtin ibarǝt boldi, halas.
21 Sen minä olen tänäpänä teidän tietää antanut; mutta ette ole tahtoneet kuulla Herran teidän Jumalanne ääntä, eli kaikkia, mitä Hän minun kauttani on teille käskenyt.
Mǝn bügünki kündǝ silǝrgǝ Uning deginini eytip bǝrdim; lekin silǝr Pǝrwǝrdigar Hudayinglarning awaziƣa wǝ yaki Uning meni silǝrning yeninglarƣa ǝwǝtkǝn ⱨeqⱪaysi ixta Uningƣa itaǝt ⱪilmidinglar.
22 Niin teidän pitää nyt täydellisesti tietämän, että teidän pitää miekkaan, nälkään ja ruttoon kuoleman siinä paikassa, kuhunka te aiotte mennä asumaan.
Əmdi ⱨazir xuni bilip ⱪoyunglarki, silǝr olturaⱪlixayli dǝp baridiƣan jayda ⱪiliq, ⱪǝⱨǝtqilik wǝ waba bilǝn ɵlisilǝr».
