Jeremian 37

1 Ja Zedekia Josian poika tuli kuninkaaksi Konian Jojakimin pojan siaan; sillä Nebukadnetsar, Babelin kuningas, teki hänen Juudan maan kuninkaaksi.

Och Zedekia, Josia son, vardt Konung uti Chonia stad, Jojakims sons; ty NebucadNezar, Konungen i Babel, gjorde honom till Konung i Juda land.

2 Mutta hän ja hänen palveliansa ja maan kansa ei totelleet Herran sanaa, jonka hän propheta Jeremian kautta puhui.

Men han, och hans tjenare, och folket i landena, lydde intet Herrans ord, som han genom Propheten Jeremia talade.

3 Kuitenkin lähetti kuningas Zedekia Jukalin Selamjan pojan, ja Zephanian Maasejan pojan, papin, propheta Jeremian tykö sanomaan: rukoile meidän edestämme Herraa meidän Jumalaamme.

Likväl sände Konung Zedekia Jehuchal, Selemja son, och Zephania, Maaseja son, Presten, till Propheten Jeremia, och lät säga honom: Bed Herran vår Gud för oss.

4 Sillä Jeremia kävi ulos ja sisälle kansan seassa, ja ei kenkään pannut häntä vankiuteen.

Ty Jeremia gick nu ut och in ibland folket, och ingen lade honom nu i fängelse.

5 Niin oli Pharaon sotajoukko lähtenyt Egyptistä; ja Kaldealaiset, jotka olivat Jerusalemin piirittäneet, kuulivat heistä sanoman, ja läksivät pois Jerusalemista.

Så var Pharaos här dragen utur Egypten; och de Chaldeer, som för Jerusalem lågo, då de sådant rykte hörde, voro ifrå Jerusalem afdragne.

6 Ja Herran sana tapahtui propheta Jeremialle ja sanoi:

Och Herrans ord skedde till Propheten Jeremia, och sade:

7 Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: näin sanokaat Juudan kuninkaalle, joka teidät on minun tyköni lähettänyt kysymään minulta: katso, Pharaon joukko, joka teidän avuksenne on lähtenyt, pitää jälleen menemän kotiansa Egyptiin.

Detta säger Herren, Israels Gud: Så säger till Juda Konung, den eder till mig sändt hafver, till att fråga mig: Si, Pharaos här, som eder till hjelp utdragen är, skall åter draga hem igen uti Egypten.

8 Ja Kaldealaisten pitää palajaman ja sotiman tätä kaupunkia vastaan, ja voittaman sen, ja polttaman sen tulella.

Och de Chaldeer skola komma igen, och strida emot denna staden, och vinna honom, och uppbränna honom i eld.

9 Sentähden sanoo Herra näin: älkäät pettäkö teidän sielujanne, ajatellen: Kaldealaiset menevät peräti pois meidän tyköämme, sillä ei heidän pidä menemän pois.

Derföre säger Herren alltså: Bedrager icke edra själar, så att I tänken: De Chaldeer draga väl sin väg; de skola intet draga sin väg.

10 Ja vaikka te vielä löisitte koko Kaldealaisten sotajoukon, jotka teitä vastaan sotivat, ja muutamat heistä saisivat haavoja; niin pitäis heidän vielä sittenkin kunkin majastansa nouseman, ja polttaman tämän kaupungin tulella.

Och om I än slogen hela de Chaldeers här, som emot eder strida, och någre af dem qvare blefve såre, så skulle de ändå resa sig upp, hvar och till i sitt tjäll, och uppbränna denna staden med eld.

11 Kuin Kaldealaisten sotajoukko oli lähtenyt Jerusalemista, Pharaon sotajoukon tähden,

Som nu de Chaldeers här ifrå Jerusalem afdragen var, för Pharaos härs skull,

12 Meni Jeremia ulos Jerusalemista, ja tahtoi mennä Benjaminin maalle, ratkaisemaan ja kirvottamaan itsiänsä siellä kansan seasta.

Gick Jeremia utu Jerusalem, och ville gå uti BenJamins land, till att bestyra der om några ägor ibland folket.

13 Ja kuin hän tuli Benjaminin porttiin, niin siellä oli oven vartion päämies, nimeltä Jirja Selemjan poika, Hananian pojan; se tarttui propheta Jeremiaan, ja sanoi: sinä tahdot mennä Kaldealaisten tykö.

Och då han kom uti BenJamins port, så var der en skickad för en portvaktare, benämnd Jirija, Selemja son, Hanania sons; den samme tog fatt uppå Propheten Jeremia, och sade: Du Vill falla till de Chaldeer.

14 Jeremia sanoi: ei se ole tosi, en minä mene Kaldealaisten tykö. Mutta ei Jirja tahtonut häntä kuulla, vaan otti Jeremian kiinni ja vei hänen pääruhtinasten tykö.

Jeremia sade: Det är icke sant; jag vill intet falla till de Chaldeer. Men Jirija ville intet höra honom, utan grep Jeremia, och hade honom bort till Förstarna.

15 Ja pääruhtinaat olivat Jeremialle vihaiset, ja antoivat lyödä häntä, ja heittivät hänen vankiuteen Jonatanin, kirjoittajan, huoneesen; sillä sen he panivat vankihuoneeksi.

Och Förstarna vordo vrede uppå Jeremia, och läto slå honom, och kastade honom i fängelse, uti Jonathans, skrifvarens, hus; den samma satte de till stockmästare.

16 Niin meni Jeremia luolaan ja vankiuteen, ja oli siellä kauvan aikaa.

Alltså gick Jeremia in uti kulona och fängelset, och låg der i långan tid.

17 Ja kuningas Zedekia lähetti noutamaan häntä, ja kysyi salaa häneltä huoneessansa ja sanoi: onko nyt joku sana ilmaantunut Herralta? Jeremia sanoi: on, ja sanoi: sinä pitää annettaman Babelin kuninkaan käsiin.

Och Konung Zedekia sände bort, och lät hemta honom, och frågade honom hemliga i sitt hus, och sade: Är ock något ord på färde af Herranom? Jeremia sade: Ja, ty du skall Konungenom i Babel i händer gifven varda.

18 Ja Jeremia sanoi kuningas Zedekialle: mitä minä olen rikkonut sinua, palvelioitas ja tätä kansaa vastaan, että te minun vankiuteen olette heittäneet?

Och Jeremia sade till Konungen Zedekia: Hvad hafver jag brutit emot dig, dina tjenare och detta folk, att de hafva kastat mig i fängelse?

19 Kussa nyt ovat teidän prophetanne, jotka teille ennustivat ja sanoivat: ei Babelin kuningas tule teidän päällenne, eikä tämän maan päälle.

Hvar äro nu edra Propheter, som eder spådde, och sade: Konungen i Babel varder intet kommandes öfver eder, eller öfver detta landet?

20 Ja nyt, herrani kuningas, kuule minua, ja anna minun rukoukseni tulla sinulta kuulluksi, ja älä minua taas lähetä Jonatanin, kirjoittajan, huoneesen, etten minä siellä kuolisi.

Och nu, min Herre Konung, hör mig och låt mina bön något gälla för dig, och låt mig icke återsändas uti Jonathans, skrifvarens, hus, att jag der dör.

21 Silloin käski kuningas Zedekia, että Jeremia piti tallella pidettämän pihassa vankihuoneen edessä, ja käski hänelle antaa päiväksi osan leipää Leipojan kujalta, siihenasti kuin kaikki leivät kaupungista kuluneeksi tulivat. Niin Jeremia siis oli vankihuoneen pihassa.

Då befallde Konung Zedekia, att man skulle bevara Jeremia uti gårdenom för fångahuset, och lät gifva honom om dagen ett bröd af bakarebodene, tilldess allt brödet i stadenom åtgånget var. Alltså, blef då Jeremia uti gårdenom för fångahuset.