Jeremian 37
1 Ja Zedekia Josian poika tuli kuninkaaksi Konian Jojakimin pojan siaan; sillä Nebukadnetsar, Babelin kuningas, teki hänen Juudan maan kuninkaaksi.
Now King Zedekiah, the son of Josiah, reigned instead of Coniah, the son of Jehoiakim, whom Nebuchadnezzar, king of Babylon, made king in the land of Judah.
2 Mutta hän ja hänen palveliansa ja maan kansa ei totelleet Herran sanaa, jonka hän propheta Jeremian kautta puhui.
But neither he nor his servants nor the people of the land regarded the words of Jehovah, which he spake by the prophet Jeremiah.
3 Kuitenkin lähetti kuningas Zedekia Jukalin Selamjan pojan, ja Zephanian Maasejan pojan, papin, propheta Jeremian tykö sanomaan: rukoile meidän edestämme Herraa meidän Jumalaamme.
And Zedekiah the king sent Jehucal, the son of Shelemiah, and Zephaniah, the son of Maaseiah the priest, to Jeremiah the prophet, saying, “Pray now to Jehovah our God for us.”
4 Sillä Jeremia kävi ulos ja sisälle kansan seassa, ja ei kenkään pannut häntä vankiuteen.
Now Jeremiah came in and went out among the people, for they had not cast him into prison.
5 Niin oli Pharaon sotajoukko lähtenyt Egyptistä; ja Kaldealaiset, jotka olivat Jerusalemin piirittäneet, kuulivat heistä sanoman, ja läksivät pois Jerusalemista.
And Pharaoh's army had come forth out of Egypt; and the Chaldaeans, who were besieging Jerusalem, having heard tidings of them, had departed from Jerusalem.
6 Ja Herran sana tapahtui propheta Jeremialle ja sanoi:
Then came the word of Jehovah to Jeremiah the prophet, saying,
7 Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: näin sanokaat Juudan kuninkaalle, joka teidät on minun tyköni lähettänyt kysymään minulta: katso, Pharaon joukko, joka teidän avuksenne on lähtenyt, pitää jälleen menemän kotiansa Egyptiin.
Thus saith Jehovah, the God of Israel: Thus shall ye say to the king of Judah, who sent you to inquire of me: Behold, the army of Pharaoh, which is come forth to help you, shall return to Egypt, into their own land.
8 Ja Kaldealaisten pitää palajaman ja sotiman tätä kaupunkia vastaan, ja voittaman sen, ja polttaman sen tulella.
And the Chaldaeans shall come again, and fight against this city, and take it, and burn it with fire.
9 Sentähden sanoo Herra näin: älkäät pettäkö teidän sielujanne, ajatellen: Kaldealaiset menevät peräti pois meidän tyköämme, sillä ei heidän pidä menemän pois.
Thus saith Jehovah: Deceive not yourselves, saying, “The Chaldaeans shall surely depart from us”; for they shall not depart.
10 Ja vaikka te vielä löisitte koko Kaldealaisten sotajoukon, jotka teitä vastaan sotivat, ja muutamat heistä saisivat haavoja; niin pitäis heidän vielä sittenkin kunkin majastansa nouseman, ja polttaman tämän kaupungin tulella.
For though ye had smitten the whole army of the Chaldaeans that fight against you, and there remained only wounded men among them, each one in his tent, yet should they rise up and burn this city with fire.
11 Kuin Kaldealaisten sotajoukko oli lähtenyt Jerusalemista, Pharaon sotajoukon tähden,
And it came to pass, when the army of the Chaldaeans had marched away from Jerusalem because of the army of Pharaoh,
12 Meni Jeremia ulos Jerusalemista, ja tahtoi mennä Benjaminin maalle, ratkaisemaan ja kirvottamaan itsiänsä siellä kansan seasta.
that Jeremiah was going forth from Jerusalem, to go into the land of Benjamin, to receive thence his inheritance among the people.
13 Ja kuin hän tuli Benjaminin porttiin, niin siellä oli oven vartion päämies, nimeltä Jirja Selemjan poika, Hananian pojan; se tarttui propheta Jeremiaan, ja sanoi: sinä tahdot mennä Kaldealaisten tykö.
And when he was in the gate of Benjamin, a captain of the ward was there, whose name was Irijah, the son of Shelemiah, the son of Hananiah; and he seized Jeremiah the prophet, saying, “Thou art going over to the Chaldaeans.”
14 Jeremia sanoi: ei se ole tosi, en minä mene Kaldealaisten tykö. Mutta ei Jirja tahtonut häntä kuulla, vaan otti Jeremian kiinni ja vei hänen pääruhtinasten tykö.
And Jeremiah said, “It is false; I am not going over to the Chaldaeans.” But he hearkened not to him; so Irijah took Jeremiah and brought him to the princes.
15 Ja pääruhtinaat olivat Jeremialle vihaiset, ja antoivat lyödä häntä, ja heittivät hänen vankiuteen Jonatanin, kirjoittajan, huoneesen; sillä sen he panivat vankihuoneeksi.
And the princes were enraged against Jeremiah, and smote him, and put him in prison in the house of Jonathan the scribe; for they had made that a prison.
16 Niin meni Jeremia luolaan ja vankiuteen, ja oli siellä kauvan aikaa.
And when Jeremiah had gone into the dungeon, and into the cells, and had remained there a long time,
17 Ja kuningas Zedekia lähetti noutamaan häntä, ja kysyi salaa häneltä huoneessansa ja sanoi: onko nyt joku sana ilmaantunut Herralta? Jeremia sanoi: on, ja sanoi: sinä pitää annettaman Babelin kuninkaan käsiin.
then Zedekiah the king sent and took him out; and the king asked him in his house privately, and said, “Hast thou any word from Jehovah?” And Jeremiah said, “I have.” And he said, “Into the hand of the king of Babylon shalt thou be delivered.”
18 Ja Jeremia sanoi kuningas Zedekialle: mitä minä olen rikkonut sinua, palvelioitas ja tätä kansaa vastaan, että te minun vankiuteen olette heittäneet?
And Jeremiah said to King Zedekiah, What offence have I committed against thee, or against thy servants, or against this people, that ye have put me in prison?
19 Kussa nyt ovat teidän prophetanne, jotka teille ennustivat ja sanoivat: ei Babelin kuningas tule teidän päällenne, eikä tämän maan päälle.
And where are your prophets, who prophesied to you, saying, “The king of Babylon shall not come against you, nor against this land?”
20 Ja nyt, herrani kuningas, kuule minua, ja anna minun rukoukseni tulla sinulta kuulluksi, ja älä minua taas lähetä Jonatanin, kirjoittajan, huoneesen, etten minä siellä kuolisi.
But now hear, I pray thee, my lord the king! let my supplication, I pray thee, be accepted before thee, and cause me not to return to the house of Jonathan the scribe, lest I die there!
21 Silloin käski kuningas Zedekia, että Jeremia piti tallella pidettämän pihassa vankihuoneen edessä, ja käski hänelle antaa päiväksi osan leipää Leipojan kujalta, siihenasti kuin kaikki leivät kaupungista kuluneeksi tulivat. Niin Jeremia siis oli vankihuoneen pihassa.
Then Zedekiah the king commanded that they should commit Jeremiah into the court of the prison, and that they should give him daily a piece of bread out of the bakers' street, until all the bread in the city should be consumed. And Jeremiah remained in the court of the prison.
