Jeremian 37
1 Ja Zedekia Josian poika tuli kuninkaaksi Konian Jojakimin pojan siaan; sillä Nebukadnetsar, Babelin kuningas, teki hänen Juudan maan kuninkaaksi.
And Zedekiah the son of Josiah reigned as king, instead of Coniah the son of Jehoiakim, whom Nebuchadrezzar king of Babylon made king in the land of Judah.
2 Mutta hän ja hänen palveliansa ja maan kansa ei totelleet Herran sanaa, jonka hän propheta Jeremian kautta puhui.
But neither he, nor his servants, nor the people of the land, hearkened to the words of Jehovah, which he spoke by the prophet Jeremiah.
3 Kuitenkin lähetti kuningas Zedekia Jukalin Selamjan pojan, ja Zephanian Maasejan pojan, papin, propheta Jeremian tykö sanomaan: rukoile meidän edestämme Herraa meidän Jumalaamme.
And Zedekiah the king sent Jehucal the son of Shelemiah, and Zephaniah the son of Maaseiah, the priest, to the prophet Jeremiah, saying, Pray now to Jehovah our God for us.
4 Sillä Jeremia kävi ulos ja sisälle kansan seassa, ja ei kenkään pannut häntä vankiuteen.
Now Jeremiah came in and went out among the people, for they had not put him into prison.
5 Niin oli Pharaon sotajoukko lähtenyt Egyptistä; ja Kaldealaiset, jotka olivat Jerusalemin piirittäneet, kuulivat heistä sanoman, ja läksivät pois Jerusalemista.
And Pharaoh's army came forth out of Egypt. And when the Chaldeans who were besieging Jerusalem heard news of them, they broke away from Jerusalem.
6 Ja Herran sana tapahtui propheta Jeremialle ja sanoi:
Then the word of Jehovah came to the prophet Jeremiah, saying,
7 Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: näin sanokaat Juudan kuninkaalle, joka teidät on minun tyköni lähettänyt kysymään minulta: katso, Pharaon joukko, joka teidän avuksenne on lähtenyt, pitää jälleen menemän kotiansa Egyptiin.
Thus says Jehovah, the God of Israel, Thus shall ye say to the king of Judah, who sent you to me to inquire of me: Behold, Pharaoh's army, which has come forth to help you, shall return to Egypt into their own land.
8 Ja Kaldealaisten pitää palajaman ja sotiman tätä kaupunkia vastaan, ja voittaman sen, ja polttaman sen tulella.
And the Chaldeans shall come again, and fight against this city, and they shall take it, and burn it with fire.
9 Sentähden sanoo Herra näin: älkäät pettäkö teidän sielujanne, ajatellen: Kaldealaiset menevät peräti pois meidän tyköämme, sillä ei heidän pidä menemän pois.
Thus says Jehovah: Do not deceive yourselves, saying, The Chaldeans shall surely depart from us. For they shall not depart.
10 Ja vaikka te vielä löisitte koko Kaldealaisten sotajoukon, jotka teitä vastaan sotivat, ja muutamat heistä saisivat haavoja; niin pitäis heidän vielä sittenkin kunkin majastansa nouseman, ja polttaman tämän kaupungin tulella.
For though ye had smitten the whole army of the Chaldeans who fight against you, and there remained but wounded men among them, yea they would rise up every man in his tent, and burn this city with fire.
11 Kuin Kaldealaisten sotajoukko oli lähtenyt Jerusalemista, Pharaon sotajoukon tähden,
And it came to pass that, when the army of the Chaldeans was broken away from Jerusalem for fear of Pharaoh's army,
12 Meni Jeremia ulos Jerusalemista, ja tahtoi mennä Benjaminin maalle, ratkaisemaan ja kirvottamaan itsiänsä siellä kansan seasta.
then Jeremiah went forth out of Jerusalem to go into the land of Benjamin to receive his portion there in the midst of the people.
13 Ja kuin hän tuli Benjaminin porttiin, niin siellä oli oven vartion päämies, nimeltä Jirja Selemjan poika, Hananian pojan; se tarttui propheta Jeremiaan, ja sanoi: sinä tahdot mennä Kaldealaisten tykö.
And when he was in the gate of Benjamin, a captain of the ward was there, whose name was Irijah, the son of Shelemiah, the son of Hananiah. And he laid hold on Jeremiah the prophet, saying, Thou are falling away to the Chaldeans.
14 Jeremia sanoi: ei se ole tosi, en minä mene Kaldealaisten tykö. Mutta ei Jirja tahtonut häntä kuulla, vaan otti Jeremian kiinni ja vei hänen pääruhtinasten tykö.
Then Jeremiah said, It is false. I am not falling away to the Chaldeans. But he did not hearken to him. So Irijah laid hold on Jeremiah, and brought him to the rulers.
15 Ja pääruhtinaat olivat Jeremialle vihaiset, ja antoivat lyödä häntä, ja heittivät hänen vankiuteen Jonatanin, kirjoittajan, huoneesen; sillä sen he panivat vankihuoneeksi.
And the rulers were angry with Jeremiah, and smote him, and put him in prison in the house of Jonathan the scribe, for they had made that the prison.
16 Niin meni Jeremia luolaan ja vankiuteen, ja oli siellä kauvan aikaa.
When Jeremiah came into the dungeon-house, and into the cells, and Jeremiah had remained there many days,
17 Ja kuningas Zedekia lähetti noutamaan häntä, ja kysyi salaa häneltä huoneessansa ja sanoi: onko nyt joku sana ilmaantunut Herralta? Jeremia sanoi: on, ja sanoi: sinä pitää annettaman Babelin kuninkaan käsiin.
then Zedekiah the king sent, and fetched him. And the king asked him secretly in his house, and said, Is there any word from Jehovah? And Jeremiah said, There is. He also said, Thou shall be delivered into the hand of the king of Babylon.
18 Ja Jeremia sanoi kuningas Zedekialle: mitä minä olen rikkonut sinua, palvelioitas ja tätä kansaa vastaan, että te minun vankiuteen olette heittäneet?
Moreover Jeremiah said to king Zedekiah, How have I sinned against thee, or against thy servants, or against this people, that ye have put me in prison?
19 Kussa nyt ovat teidän prophetanne, jotka teille ennustivat ja sanoivat: ei Babelin kuningas tule teidän päällenne, eikä tämän maan päälle.
Where now are your prophets who prophesied to you, saying, The king of Babylon shall not come against you, nor against this land?
20 Ja nyt, herrani kuningas, kuule minua, ja anna minun rukoukseni tulla sinulta kuulluksi, ja älä minua taas lähetä Jonatanin, kirjoittajan, huoneesen, etten minä siellä kuolisi.
And now hear, I pray thee, O my lord the king. Let my supplication, I pray thee, be presented before thee, that thou not cause me to return to the house of Jonathan the scribe, lest I die there.
21 Silloin käski kuningas Zedekia, että Jeremia piti tallella pidettämän pihassa vankihuoneen edessä, ja käski hänelle antaa päiväksi osan leipää Leipojan kujalta, siihenasti kuin kaikki leivät kaupungista kuluneeksi tulivat. Niin Jeremia siis oli vankihuoneen pihassa.
Then Zedekiah the king commanded, and they committed Jeremiah into the court of the guard. And they gave him a loaf of bread daily out of the bakers' street, until all the bread in the city was spent. Thus Jeremiah remained in the court of the guard.
