Jeremian 20

1 Mutta kun Pashur Immerin poika, pappi, joka oli ylimmäikseksi pantu Herran huoneessa, kuuli Jeremian ennustavan näitä sanoja,

Hagi Ra Anumzamofo mono nonte'ma ugota huno kegavama hu'nea pristi ne' Imeri nemofo Pasuri'a, mani'neno Jeremaiama kasnampa kema hiana antahi'ne.

2 Löi Pashur propheta Jeremiaa, ja heitti tämän vankiuteen, Benjaminin ylimmäisessä portissa, joka Herran huoneessa on.

Ana nanekema nentahino'a Pasuri'a hige'za kasnampa ne' Jeremaiana azeri'za sefu amite'za avre'za vu'za, Ra Anumzamofo mono nonkumamofo anaga kaziga Benzameni kafanema nehazare tare agiararena zafafi eri rusi hu'za kina hunte'naze.

3 Ja toisena päivänä otti Pashur Jeremian vankiudesta. Niin Jeremia sanoi hänelle: ei Herra kutsu sinun nimeäs Pashur, vaan Magor joka taholta.

Hagi anante knarera Jeremaiana kinafintira Pasuri'a katufente'ne. Ana'ma nehigeno'a amanage huno Jeremaia'a Pasurina asami'ne. Ra Anumzamo'ma kagri kagima aheana Pasuri'e huno nosianki, Magor-Misabibie huno kagia nehe.

4 Sillä näin sanoo Herra: katso, minä annan sinun kaikkein sinun ystäväis kanssa pelkoon, ja heidän pitää kaatuman vihollistensa miekan kautta, ja sen pitää sinun silmäs näkemän; ja minä olen hylkäävä koko Juudan Babelin kuninkaan käteen, jonka pitää viemän heitä Babeliin ja tappaman miekalla.

Na'ankure Ra Anumzamo'a kagrikura amanage huno nehie. Nagra hanugeno kagrite'ma fore'ma hania zamo'a kagri'ene roneka'araminena tamazeri koro hugahie. Kagra negesanke'za ha' vahe'mo'za e'za maka roneka'a bainati kazinteti eme zamahe frigahaze. Ana nehina maka Juda vahera Babiloni kini ne'mofo azampi zamavarentesugeno zamavareno Babiloni kumate ome kina huzamante'neno, bainati kazinteti zamahe frigahie.

5 Ja minä olen antava kaiken tämän kaupungin kalun, ynnä kaiken hänen työnsä kanssa, ja kaikki kalliit kappaleet, ja kaiken Juudan kuningasten tavaran, tahdon minä antaa heidän vihollistensa käteen, niin että heidän pitää heitä ryöstämän, ottaman pois ja viemän Babeliin.

Ana nehu'na ha' vaheka'a zamatre'nuge'za e'za ama ran kumapinti zago fenona eme ha' hu'za eri'za vugahaze. Ana nehu'za tamagrama eri'zama erita eri fore'ma hu'naza zantamine, zago'amo marerisa zantamine, tamagri kini vahe'mo'zama ante'naza zantamine, goline silvanena maka eri'za Babiloni kumatega vugahaze.

6 Ja sinä Pashur, sinun pitää kaiken perhees kanssa menemän vankiuteen, ja menemän Babeliin; siellä pitää sinun kuoleman ja haudattaman, sinä ynnä kaikkein sinun ystäväis kanssa, joille sinä valhetta ennustanut olet.

Hagi kagra Pasurigane maka nagakanena tamavre'za Babiloni vu'za kina ome huramantegahaze. Kagra havige kasnampa naneke hunka roneka'aramina zamasami'nanku, kagrane kasnampa nanekema zamasami'nana ronekanena Babiloni mopafi frisage'za anantega aseramantegahaze.

7 Herra, sinä olet minun yllyttänyt, ja minä olen yltynyt; sinä olet minulle juuri väkevä ollut, ja olet voittanut; mutta minä olen sentähden tullut syljetyksi joka päivä, että jokainen nauraa minua.

Ra Anumzamoka Kagra renavatga hanke'na, anama renavatgama hana naneke antahi'na amage ante'noe. Kagra nagri hankavea agatere'nanku kagri nanekea eri otre'noe. E'ina hu'negu maka vahe'mo'za maka zupa kiza zokago zankna hu'na mani'noge'za maka vahe'mo'za kiza zokago kea hunenantaze.

8 Sillä sittekuin minä puhunut, huutanut ja saarnannut olen siitä tuskasta ja hävityksestä, on Herran sana tullut minulle pilkaksi ja nauruksi joka päivä.

Hagi nagrama kasnampa kema huterema hua zupa nagra kezati'na, ha' zana esanigeta haviza hugahaze hu'noe. E'inagema hu'na Ra Anumzamofo nanekema hua zanku vahe'mo'za huhaviza hunante'za kiza zokago ke hunante vava hu'naze.

9 Niin minä sanoin: en minä tahdo enään ajatella hänen päällensä, enkä tahdo enään saarnata hänen nimeensä; mutta minun sydämessäni oli niinkuin polttavainen tuli, suljettu minun luissani, niin että minä suutuin kärsimästä, enkä enää voinut.

Hianagi nagrama hu'na, Ra Anumzamofo agi'a huama nosu'na, agri nanekea mago'enena huama osugahue hu'na huanagi, ana nanekemo'a nagu'afina tevemo'ma hiaza huno nereno, zaferinanifina tevema reaza nehie. Nagra nanekeka'a huama osu nagu'afi azerisue hu'na huanagi, azeri'agura amuho nehue.

10 Sillä minä kuulin monen panetuksen ja pelvon joka paikasta: kantakaat päälle, me tahdomme vahvasti kantaa hänen päällensä, sanovat kaikki minun ystäväni ja kumppanini, jos me taitaisimme voittaa hänen, tulla hänen kanssansa yhteen ja kostaa hänelle.

Hagi nagra rama'a vahe'mo'zama sumisumima nehaza nanekema antahuana, maka kaziga koro'zamo avite'ne nehia nere nehu'za, nagrira koroke hunante'za, kagrama mago'a nanekema hananketa, huama huta vahera zamasamigahune nehaze. Nagrite'ma havi zama fore'ma huno nazeri traka'ma hanige'za kenakura, rone'nimo'zanena zamavu ante'za nenagaze. Ana nehu'za amanage hu'za nehaze. Agra'a traka huno masesigeta, agrama hu'nea avu'ava zantera knazana amigahune hu'za nehaze.

11 Mutta Herra on minun kanssani, niinkuin väkevä sankari; sentähden pitää minun vainoojani lankeeman ja ei voittaman, vaan pitää suureen häpiään tuleman, että he niin tyhmästi toimittavat; se häpiä pitää oleman ijankaikkinen, ja ei pidä unohdettaman.

Hianagi Ra Anumzamo'a harfa sondia kna huno nagrane mani'ne. E'ina hu'negu nagri'ma nazeri haviza hunaku'ma nehaza vahe'mo'za Agri avuga tanafa hu'za nemase'za nagrira nazeri nagate'oregahaze. E'ina'ma hania zamo hanige'za zamagazegu nehanageno, havi zamagima erisaza zamo'a vagaoreno mevava huno vugahie.

12 Ja nyt Herra Zebaot, sinä joka koettelet vanhurskaan, sinä tutkit munaskuut ja sydämen: anna minun nähdä kostos heistä; sillä minä olen antanut sinun haltuus minun asiani.

Monafi sondia vahe'mofo Ra Anumzamoka fatgo zamavu'zmavama nehaza vahera kagra rezmahenka negenka, zamagu'ane antahintahi zazaminena negane. Kagra krimpa ahe'zana zamagritera erinte ama huo. Na'ankure maka knazani'a kagrite eri'na neoe.

13 Veisatkaat Herralle, kiittäkäät Herraa, joka auttaa köyhän henkeä pahain käsistä.

Ra Anumzamofontega zagame nehuta, Ra Anumzamofona Agi'a husga huntesanune. Na'ankure havi avu'ava zama nehaza vahe'mo'zama, ke'onke zanku'ma atupa'ma nehaza vahe'ma zamazeri havizama nehazageno'a, ana vahe'mokizmi zamazampintira Agra zamagu'vazino nezamavare.

14 Kirottu olkoon se päivä, jona minä syntynyt olen; älköön se päivä olko siunattu, jona minun äitini on minun synnyttänyt.

Hagi antanimo'ma kasenante'nea knagura huhaviza hu'na sifna huntoe. Ana huankino anama kasenante'nea knagura mago vahe'mo'a antahimino musenkasea osanie.

15 Kirottu olkoon se mies, joka minun isälleni sanomaa toi ja sanoi: sinä olet saanut nuoren pojan; suuresti ilahuttaaksensa häntä.

Hagi anama kasenantegeno'ma, ne' mofavre fore hia huno nanekema erino nenfama eme asamigeno musema hu'nea nera, sifna huntoe.

16 Se mies olkoon niinkuin ne kaupungit, jotka Herra kukisti, ja ei sitä katunut; hän kuulkaan huomeneltain parun ja puolipäivänä huudon:

Ra Anumzamo'ma korapa'ma me'nea rankuma'ma asunku osuno eri haviza hiankna huno ana ne'mo'a haviza hanie. Atrenkeno ana nemo'a nanterama ha' vahe'mo'zama hanaza krafagea nentahino, feru'ma ha'ma eri'za ne-ezama hanaza ibigemofo agasasankea antahino.

17 Ettes siis tappanut minua äitini kohdussa, että minun äitini olis ollut minun hautani, ja hänen kohtunsa olis ijankaikkisesti kantava ollut.

Na'ankure Ra Anumzamo'a antanimofo arimpafima nahe friasina, antanimofo arimpamo'a nagri mati kna huteno kase onantesine.

18 Miksi minä siis olen äitini kohdusta tullut, tuskaa ja sydämen surua näkemään, ja kuluttamaan päiviäni häpiällä?

Nahigeno antanimo'a kasenante'nege'na, maka zupa hazenke zampine asunku zampinena mani'na ne-e'na, maka zupa nagazegura hu'na neoe.