Jeremian 17
1 Juudan synti on raudalla ja kovalla timantilla kirjoitettu, ja heidän sydämensä tauluihin kaivettu, ja teidän alttarinne sarviin,
“Kuo tohi ʻae hia ʻa Siuta ʻaki ʻae peni ukamea, pea mo e mata ʻoe taiamoni: kuo tongi ia ʻi he kakano ʻo honau loto, pea ki he ngaahi nifo ʻo homou ngaahi ʻesifeilaulauʻanga.
2 Että heidän lapsensa mieleensä johdattaisivat alttarit ja metsistöt viheriäisten puiden tykönä korkeilla vuorilla.
ʻI he lolotonga ʻae manatuʻi ʻe heʻenau fānau ki heʻenau ngaahi ʻesifeilaulauʻanga mo e ngaahi vao tapu mo e ʻakau lau maʻuiʻui ʻi he ngaahi moʻunga māʻolunga.
3 Mutta minä olen antava sinun korkeutes ryöviöksi, sekä vuorilla että kedoilla, sekä riistas, että kaiken sinun tavaras, niiden syntein tähden, jotka kaikissa sinun maas äärissä on tehty.
ʻE hoku moʻunga, ko e meʻa kotoa pē ʻi hoʻo ngoue mo hoʻo koloa kotoa pē te u foaki ke vetea, pea mo ho potu māʻolunga kotoa pē koeʻuhi ko e angahala, ʻo aʻu ki hono ngataʻanga ʻo ho fonua kotoa pē.
4 Ja sinun pitää tuleman ajetuksi pois sinun perinnöstäs, jonka minä sinulle antanut olen; ja minä tahdon sinun tehdä vihollisten orjaksi siinä maassa, jota et sinä tunne; sillä te olette sytyttäneet vihani tulen, joka ijankaikkisesti palava on.
Pea ʻe hiki koe mei he tofiʻa, ʻaia naʻaku foaki kiate koe; pea te u pule ke ke tauhi ki ho ngaahi fili ʻi he fonua ʻoku ʻikai te ke ʻilo: koeʻuhi kuo mou tutu ʻae afi ʻi hoku houhau, ʻaia ʻe vela ʻo taʻengata.”
5 Näin sanoo Herra: kirottu olkoon se mies, joka luottaa ihmiseen, ja panee lihan itsellensä käsivarreksi, ja jonka sydän luopuu pois Herrasta.
ʻOku pehē ʻe Sihova; “Ke malaʻia ʻae tangata ʻoku falala ki he tangata, pea ʻoku ne nima ʻaki ʻae kakano, pea kuo mole hono loto meia Sihova,
6 Hänen pitää tuleman niinkuin kanerva korvessa, ja ei pidä saaman nähdä tulevaista lohdutusta; ja hänen pitää asuman kuivuudessa korvessa, hedelmättömässä ja autiossa erämaassa.
Koeʻuhi ʻe hangē ia ko e mohuku mae ʻi he toafa, pea ʻe ʻikai te ne mamata ʻoka haʻu ʻae lelei; ka te ne nofo pe ʻi he ngaahi potu laʻā ʻoe toafa, ʻi he fonua lala taʻehanokakai.
7 Mutta se mies on siunattu, joka luottaa Herraan; ja Herra on hänen turvansa.
“ʻOku monūʻia ʻae tangata ʻoku falala kia Sihova, pea ko hono ʻamanaki leleiʻanga ʻa Sihova.
8 Hän on niinkuin se puu, joka veden reunalle on istutettu ja ojan viereen juurtunut; sillä jos vielä palavuus tulee, niin ei hän kuitenkaan pelkää, vaan sen lehdet pysyvät viheriäisinä, eikä murehdi, kuin kuiva vuosi tulee, mutta kantaa hedelmän ilman lakkaamatta.
Koeʻuhi ʻe hangē ia ko e ʻakau kuo tō ʻi he veʻe vai, ʻoku totolo atu hono ngaahi aka ki he vaitafe, pea ʻe ʻikai te ne ʻilo ʻae pupuha, ka ʻe mata pe hono lau; pea ʻe ʻikai vaivai ʻi he faʻahitaʻu laʻā, pea ʻe ʻikai fakangata hono fua.
9 Sydän on häijy ja pahanilkinen kappale ylitse kaikkein; kuka taitaa sitä tutkia?
“ʻOku kākā lahi taha pe ʻae loto ʻi he ngaahi meʻa kotoa pē, pea ʻoku fungani kovi: ko hai te ne faʻa ʻilo ia?
10 Minä Herra tahdon tutkia sydämen ja koetella munaskuut ja annan kullekin hänen töittensä jälkeen ja hänen töittensä hedelmän jälkeen.
Ko au Sihova ʻoku ou vakili ʻae loto, ʻoku ou hakule ʻae ngaahi mahalo, ke foaki ki he tangata taki taha ʻo fakatatau mo ʻene ngaahi ʻulungāanga, pea tatau mo e fua ʻo ʻene faianga.”
11 Sillä niinkuin lintu hautoo ja ei kuori, niin on myös se, joka väärin kalua kokoo; sillä hänen pitää jättämän sen kesken aikaansa, ja viimeiseltä tyhjäksi tuleman.
ʻO hangē ko e manupuna ʻoku fōfoaʻi ʻae ngaahi fua naʻe ʻikai te ne fakatō; ʻe pehē foki ia ʻoku tānaki koloa taʻetotonu, ʻe ʻalu ia mei ai ʻi he lolotonga ʻo hono ngaahi ʻaho, pea ʻe vale ia ʻi hono ikuʻanga.
12 Mutta meidän pyhyytemme sia, (Jumalan) kunnian istuin, on aina lujana pysynyt.
Talu mei he kamataʻanga ko e nofoʻanga fakaʻeiʻeiki fakasanisani mo māʻolunga ʻae potu ʻo hotau fale tapu.
13 Sinä Herra olet Israelin toivo; kaikki, jotka sinun hylkäävät, pitää häpiään tuleman; ne minusta luopuneet pitää maahan kirjoitettaman; sillä he hylkäävät Herran, joka on elävä vesilähde.
ʻE Sihova, ko e ʻamanaki leleiʻanga ʻo ʻIsileli, ʻe mā ʻakinautolu kotoa pē ʻoku liʻaki koe, pea ʻe tohi ki he kelekele ʻakinautolu ʻoku ʻalu meiate koe, koeʻuhi kuo nau liʻaki ʻa Sihova, ko e matavai ʻoe ngaahi vai moʻui.
14 Paranna minua, Herra, niin minä paranen; auta sinä minua, niin minä olen autettu; sillä sinä olet minun kerskaukseni.
ʻE Sihova, ke ke faitoʻo kiate au, pea te u moʻui; fakamoʻui au, pea te u moʻui: he ko koe ʻoku ou fakafetaʻi ki ai.
15 Katso, he sanovat minulle: kussa siis on Herran sana? annas nyt tulla!
Vakai, ʻoku nau pehē kiate au, “Ko e fē ʻae folofola ʻa Sihova? Tuku ia ke hoko mai.”
16 Mutta en minä ole paennut sinusta, minun paimeneni, niin en minä ole myös toivottanut heille surkiaa päivää, sen sinä tiedät; mitä minä saarnannut olen, se on oikea sinun edessäs.
Pea ko au, naʻe ʻikai te u tuku vave ʻeku muimui kiate koe: pea ʻoku ke ʻafioʻi naʻe ʻikai te u manako ki he ʻaho fakailifia; ko ia naʻe haʻu mei hoku loungutu naʻe ʻi ho ʻao ʻoʻou.
17 Älä ole minulle hämmästykseksi; sinä olet minun turvani hädässä.
ʻOua naʻa ke ʻiate au ko e fakailifia; ko koe ko ʻeku ʻamanaki leleiʻanga ʻi he ʻaho ʻoe kovi.
18 Anna heidän häpiään tulla, jotka minua vainoovat, ja älä anna minun häpiään tulla; anna heidän peljästyä, ja älä anna minun peljästyä; anna onnetoin päivä heille tulla, ja lyö rikki heitä kaksinkertaisesti.
Tuku ke mā ʻakinautolu ʻoku fakatangaʻi au, kaeʻoua naʻa tuku au ke u mā: tuku ke nau manavahē, kaeʻoua naʻa tuku au ke u manavahē: ʻomi kiate kinautolu ʻae ʻaho ʻoe mamahi, pea fakaʻauha ʻaki ʻakinautolu ʻae fakaʻauha lahi.
19 Näin sanoi Herra minulle: mene ja seiso kansan portissa, josta Juudan kuninkaat käyvät ulos ja sisälle, ja kaikissa Jerusalemin porteissa.
Naʻe pehē ʻe Sihova kiate au, “ʻAlu ʻo tuʻu ʻi he matapā ʻoe fānau ʻa hoku kakai, ʻaia ʻoku hū ai ʻae ngaahi tuʻi ʻo Siuta, pea mo ia ʻoku nau ʻalu ai kituʻa, pea ki he ngaahi matapā kotoa pē ʻo Selūsalema;
20 Ja sano heille: kuulkaat Herran sanaa, te Juudan kuninkaat, ja kaikki Juudan ja Jerusalemin asuvaiset, jotka tästä portista sisälle käytte.
Pea ke lea kiate kinautolu, ʻo pehē, Mou fanongo ki he folofola ʻa Sihova, ʻakimoutolu ko e ngaahi tuʻi ʻo Siuta, pea mo Siuta kotoa pē, pea mo e kakai kotoa pē ʻo Selūsalema, ʻoku hū ʻi he ngaahi matapā ni.
21 Näin sanoo Herra: kavahtakaat teitänne ja älkäät sabbatina mitään kuormaa kantako, älkäät myös viekö Jerusalemin porttein lävitse;
ʻOku pehē mai ʻe Sihova; Mou tokanga kiate kimoutolu, pea ʻoua naʻa fua ha kavenga ʻi he ʻaho tapu, pe ʻomi ia ʻi he ngaahi matapā ʻo Selūsalema;
22 Ja älkäät viekö yhtään taakkaa sabbatina ulos teidän huoneistanne, ja älkäät tehkö mitään työtä; vaan pyhittäkäät sabbatin päivä, niinkuin minä teidän isillenne käskenyt olen.
Pea ʻoua naʻa ʻave ha kavenga kituʻa mei homou ngaahi fale ʻi he ʻaho tapu, pea ʻoua naʻa fai ha ngāue, kae fakahaohaoa ʻae ʻaho tapu, ʻo hangē ko ia naʻaku fekau ki hoʻomou ngaahi tamai.
23 Mutta ei he kuule eikä kallista korviansa, vaan tulevat kankiaksi, ettei heidän pitäisi kuuleman, eikä salliman heitänsä neuvottaa.
Ka naʻe ʻikai te nau talangofua, pe fakatokanga honau telinga ke ongoʻi, ka naʻe fakakekeva honau kia, koeʻuhi ke ʻoua naʻa nau fanongo, pe maʻu ʻae akonaki.
24 Ja pitää tapahtuman, että, jos te uskollisesti kuulette minua, sanoo Herra, niin ettette yhtään kuormaa kanna sabbatin päivänä tämän kaupungin portin lävitse; vaan pyhitätte sabbatin päivän, niin ettette myös työtä tee sinä päivänä;
ʻOku pehē ʻe Sihova, ʻe hoko ia ʻo pehē, kapau te mou tokanga lahi kiate au, ke ʻoua naʻa ʻomi ha kavenga ʻi he ngaahi matapā ʻi he ʻaho tapu, kae fakahaohaoa ʻae ʻaho tapu, ke ʻoua naʻa fai ha ngāue ʻi ai:
25 Niin pitää myös tämän kaupungin portista käymän kuninkaat ja päämiehet ulos ja sisälle, jotka Davidin istuimella istuvat, ratsastavat ja vaeltavat sekä vaunuilla ja hevosilla he, ja heidän pääruhtinaansa, Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset; ja tässä kaupungissa pitää ijankaikkisesti asuttaman.
Pea ʻe toki hū ʻi he ngaahi matapā ʻoe kolo ni ʻae ngaahi tuʻi mo e houʻeiki ʻoku nofo ʻi he nofoʻa fakatuʻi ʻo Tevita, ʻo heka ʻi he ngaahi saliote, pea mo e ngaahi hoosi, ko kinautolu mo honau houʻeiki, ko e kau tangata ʻo Siuta: pea mo e kakai ʻo Selūsalema: ʻe tuʻumaʻu ʻo taʻengata ʻae kolo ni.
26 Ja pitää tuleman Juudan kaupungeista ja niistä, jotka ympäri Jerusalemin ovat, ja Benjaminin maasta, laaksoista ja vuorilta, ja lounaasta päin, ne jotka pitää viemän edes polttouhrit, uhrit, ruokauhrit ja suitsutuksen, niin myös ne, jotka pitää viemän kiitosuhrit Herran huoneesen.
Pea te nau haʻu mei he ngaahi kolo ʻo Siuta, pea mei he ngaahi potu ofi ki Selūsalema, pea mei he fonua ʻo Penisimani, pea mei he ngaahi toafa, pea mei ne ngaahi moʻunga, pea mei he potu tonga, ʻo ʻomi ʻae ngaahi feilaulau tutu, mo e ngaahi feilaulau, mo e ngaahi feilaulau meʻakai, mo e meʻa namu kakala, ʻo ʻomi ʻae ngaahi feilaulau fakafetaʻi, ki he fale ʻo Sihova.
27 Mutta jollette minua kuule, niin että te pyhitätte sabbatin päivän, ja ettette yhtään taakkaa kanna Jerusalemin porteista sabbatin päivänä: niin minä sytytän tulen sen portteihin, joka Jerusalemin huoneet kuluttaman pitää, jota ei pidä sammutettaman.
Pea ka ʻikai te mou fanongo kiate au ke fakahaohaoa ʻae ʻaho tapu, pea ʻoua naʻa fua ha kavenga, ʻo hū mo ia ki he ngaahi matapā ʻo Selūsalema ʻi he ʻaho tapu, pehē te u toki tutu ʻae afi ki hono ngaahi matapā, pea ʻe fakaʻauha ʻaki ia ʻae ngaahi fale fakaʻeiʻeiki ʻo Selūsalema, pea ʻe ʻikai ʻaupito tāmateʻi ia.”
