Jeremian 15
1 Ja Herra sanoi minulle: Jos Moses ja Samuel seisoisivat minun edessäni, niin ei sydämeni olisi sittenkään sen kansan puoleen; aja heitä pois minun edestäni, ja anna heidän mennä.
And the Lord said to me: “Even if Moses and Samuel were to stand before me, my soul would not be toward this people. Cast them away from my face, and let them depart!
2 Ja jos he sinulle sanovat: kuhunka meidän pitää menemän? niin sano heille: näin sanoo Herra: jotka (ovat aiotut) kuolemaan, ne (menkään) kuolemaan; jotka miekkaan, ne miekkaan; jotka nälkään, ne nälkään; ja jotka vankiuteen, ne vankiuteen.
And if they say to you, ‘Where shall we go?’ you shall say to them: Thus says the Lord: Those who go to death, shall go to death. And those who go to the sword, shall go to the sword, and those go to famine, shall go to famine, and those who go to captivity, shall go to captivity.
3 Sillä minä tahdon määrätä heille neljä kuritusta, sanoo Herra: miekan tappamaan, koirat repimään, taivaan linnut ja pedot syömään ja hukuttamaan.
And I will visit against them in four ways, says the Lord: by the sword, to kill; and by dogs, to tear apart; and by the birds of the air and by the beasts of the earth, to devour and to scatter.
4 Ja minä tahdon ajaa heitä sinne ja tänne jokaiseen valtakuntaan maan päällä, Manassen, Hiskian Juudan kuninkaan pojan tähden, niiden tähden, mitkä hän teki Jerusalemissa.
And I will give them over to the fervor of all the kingdoms of the earth, because of Manasseh, the son of Hezekiah, the king of Judah, because of all that he did in Jerusalem.
5 Sillä kuka tahtoo sinua armahtaa, Jerusalem? kuka sinua surkuttelee? kuka pitää menemän ja saattaman rauhaa sinulle?
For who will take pity on you, O Jerusalem? Or who will feel sorrow for you? Or who will go to prayer for the sake of your peace?
6 Sinä olet minun hyljännyt, sanoo Herra, ja olet minusta luopunut; sentähden olen minä ojentanut käteni sinua vastaan, hukuttaakseni sinua; minä suutun jo armahtamasta.
You have abandoned me, says the Lord. You have gone backwards. And so, I will extend my hand over you, and I will destroy you. I have labored to plead with you.
7 Minä tahdon viskata heitä viskimellä ulos maakunnan porteista; ja minun kansani, joka ei tahdo kääntyä menostansa, ne tahdon minä tehdä kaikki isättömiksi ja kadottaa.
And I will scatter them with a winnowing fan at the gates of the land. I have killed and dispersed my people, and yet they have not turned back from their ways.
8 Minulla pitää enempi leskiä oleman heidän seassansa, kuin santaa meressä; minä tahdon antaa tulla nuoren hävittäjän äitiä vastaan, julkisen hävittäjän, ja annan äkisti ja tapaturmaisesti langeta kaupungin päälle:
Their widows have been multiplied by me, more so than the sand of the sea. I have led them against the mother of a youth like an attacker at midday. I have sent a terror suddenly against the cities.
9 Niin että se, jolla seitsemän lasta on, pitää yksinäiseksi tuleman, ja sydämestänsä huokaaman; sillä hänen aurinkonsa pitää varhain päivällä laskeman, että hänen pitää häpiään tuleman ja häpeemän; ja ne kuin jäävät, tahdon minä antaa miekan alle heidän vihollisillensa, sanoo Herra."
She who gave birth to seven has become weak. Her life has faded away. Her sun has set while it was still daytime. She has been confounded and shamed. And the remainder of them I will give over to the sword in the sight of their enemies, says the Lord.”
10 Voi minua, äitini, ettäs minun synnytit riiteliäksi ja vastustajaksi koko maalle! En minä ole korkoa ottanut, eikä he ole minua kasvulle antaneet, kuitenkin kaikki minulle kiroilevat.
“O my mother, woe to me! Why did you conceive me, a man of strife, a man of discord to all the earth? I have not lent money at interest, nor has anyone lent money at interest to me. Yet everyone is cursing me.”
11 Herra sanoi: sinun jääneilles pitää vielä hyvin käymän; minä tahdon joutua avukses hädän ja ahdistuksen aikana vihollista vastaan.
The Lord says: “Certainly, it will be well with your remnant. Certainly, I will run to meet you, in the time of affliction and in the time of tribulation, against the enemy.
12 Eikö rauta taitane särkeä sitä rautaa ja vaskea, joka pohjoisesta tulee?
But how can iron be joined with the iron from the north or with brass?
13 Vaan minä tahdon (ennen) antaa sinun kalus ja tavaras raatelukseksi, ilman maksoa; ja se on kaikkein sinun synteis tähden kaikissa sinun rajoissas.
Your riches and your treasures I will give over to be freely despoiled, because of all your sins, even throughout all your borders.
14 Ja minä tahdon antaa sinun vietää vihollistes kanssa siihen maahan, jota et sinä tunne; sillä tuli on minun vihassani syttynyt ja pitää teidän päällänne palaman.
And I will lead in your enemies from a land that you do not know. For a fire has been kindled in my fury; it will burn upon you.”
15 Sinä, Herra, sen tiedät, muista minua ja pidä minusta suru, ja kosta minun vihollisilleni minun puolestani, älä viivytä vihaas, ota minua vastaan; sillä sinä tiedät, että minä sinun tähtes häväistään.
“You know me, O Lord. Remember me, and visit me, and watch over me, because of those who persecute me. In your patience, do not choose to let me endure. You know I have suffered reproach because of you.
16 Sinun sanas ovat saavutetut, ja minä olen ne käsittänyt, ja sinun sanas on minulle ilo ja sydämen lohdutus; ja minä olen nimitetty sinun nimes jälkeen, Herra Jumala Zebaot.
I discovered your words and I consumed them. And your word became to me as the gladness and joy of my heart. For your name has been invoked over me, O Lord, the God of hosts.
17 En minä anna itsiäni pilkkaajain pariin, enkä iloitse (heidän kanssansa), vaan olen yksinänsä sinun kätes pelvon tähden: sillä sinä vihastut raskaasti minun päälleni.
I did not sit in the company of mockers, nor did I glorify myself before the presence of your hand. I sat alone, because you filled me with threats.
18 Miksi minun ahdistukseni kestää niin kauvan, ja minun haavani ovat aivan pahat, niin ettei niitä kukaan parantaa taida? Sinä olet minulle niin kuin lähde, joka ei enään vuotaa tahdo.
Why has my sorrow become never-ending, and why has my wound become so dire that it refuses to be cured? It has become for me like the deception of untrustworthy waters.”
19 Sentähden sanoo Herra näin: jos sinä käännyt (minun tyköni), niin minä tahdon kääntää sinun, ja sinun pitää seisoman minun edessäni; ja jos sinä eroitat hyvän pahasta, niin sinun pitää oleman niinkuin minun suuni. Heidän pitää kääntymän sinun tykös, ja et sinä käänny heidän tykönsä.
Because of this, thus says the Lord: “If you will be converted, I will convert you. And you will stand before my face. And you will separate what is precious from what is vile. You will be my mouthpiece. They will be converted to you, but you will not be converted to them.
20 Sillä minä teen sinut vahvaksi vaskiseksi muuriksi tätä kansaa vastaan, ja he sotivat sinua vastaan, vaan ei heidän pidä sinua voittaman; sillä minä olen sinun tykönäs auttamassa sinua ja vapahtamassa sinua, sanoo Herra;
And I will present you to this people as a strong wall of brass. And they will fight against you, and they will not prevail. For I am with you, so as to save you and to rescue you, says the Lord.
21 Ja tahdon sinun vapahtaa ilkiäin käsistä, ja pelastaa sinua julmain vallasta.
And I will free you from hand of those who are most wicked, and I will redeem you from the hand of the powerful.”
