Jeremian 12
1 Herra, jos minä vielä kävisin sinun kanssas oikeudelle, niin sinä kuitenkin löydetään hurskaaksi; kuitenkin puhun minä sinun kanssas oikeudesta. Miksi käy jumalattomille niin hyvin, ja suurilla ylönannetuilla on kaikkinaista kyllä?
[Too] righteous art thou, O Lord, that I could plead with thee; yet must I speak of [the principles of] justice with thee: Wherefore is the way of the wicked happy? do all those prosper that deal treacherously?
2 Sinä istutat heitä juurtumaan, kasvamaan ja kantamaan hedelmän; sinä olet läsnä heidän suussansa, vaan kaukana heidän sydämestänsä.
Thou hast planted them; they have also taken root; they grow; they also bring forth fruit: thou art near, in their mouth, and far from their mind.
3 Mutta minun sinä, Herra, tunnet, näet minun ja tutkistelet sydämeni sinun edessäs; tempaa heitä niinkuin lampaita teuraaksi tehtää, ja pyhitä heitä tappamisen päiväksi.
But thou, O Lord, knowest me; thou seest me, and probest my heart toward thee; set them apart like sheep for the slaughter, and destine them for the day of slaying.
4 Kuinka kauvan siis pitää maan niin surkiasti oleman, ja ruohon kaikissa paikoissa kedolla kuivuman? asuvaisten pahuuden tähden, että sekä eläimet että linnut katoovat; sillä he sanovat: hän kyllä vähän tietää, kuinka meille tästälähin käy.
How long shall the land mourn, and the herb of all the field wither? Because of the wickedness of those that dwell therein are wholly removed the beasts and the birds; because they said, He will not see our last end.
5 Jos ne, jotka jalkaisin käyvät, väsyttävät teidät, kuinka siis silloin käy, kuin sinun täytyy hevosmiesten kanssa juosta? Ja jos sinä etsit niissä maakunnissa suruttomuutta, joissa rauha on, mitä sinulle on tapahtuva sen ylpiän Jordanin tykönä?
If thou hast run with the footmen, and they have wearied thee, how then canst thou contend with the horses? and if in the land of peace, [wherein] thou trustedst, [they wearied thee, ] how then wilt thou do in the swelling of the Jordan?
6 Sillä sinun veljes ja isäs huone ovat myös sinua vastaan petolliset ja pitittävät sinua täydellä kurkulla; sentähden älä usko heitä, jos he vielä ystävällisesti sinun kanssas puhuvat.
For even thy brethren, and the house of thy father, even they have dealt treacherously with thee; yea, even they have called forth a crowd of men after thee: believe them not, though they speak kindly unto thee.
7 Minun täytyy antaa minun huoneeni ylön, ja paeta minun perintöäni, ja antaa minun rakkaan sieluni vihollisten käsiin.
I have forsaken my house, I have abandoned my heritage; I have given up the most dearly beloved of my soul into the hand of her enemies.
8 Minun perintöni on tullut minulle niinkuin jalopeura metsässä, ja räyskyy minua vastaan, sentähden vihaan minä häntä.
My heritage is become unto me as a lion in the forest; it sent forth its voice against me: therefore do I hate it.
9 Minun perintöni on niinkuin kirjava lintu, jonka ympärille linnut heitänsä kokoovat; nouskaat ja kootkaat teitänne kaikki eläimet kedolla, tulkaat ja syökäät.
Is my heritage become unto me as a bird of prey stained with blood? so that the birds of prey are all around it? Come ye, assemble all the beasts of the field, bring them hither to devour.
10 Monet paimenet ovat hävittäneet minun viinamäkeni, ja sotkuneet minun sarkani; he ovat tehneet minun kauniin sarkani korveksi ja autioksi.
Many shepherds have destroyed my vineyard, they have trodden under foot my field, they have rendered my pleasant field a desolate wilderness.
11 (Minä näen jo kaiketi) kuinka surkiasti hän on hävitetty, että koko maa on kylmillä; mutta ei yksikään sitä pannut sydämeensä.
They have made it a desert, and being desolate it mourneth before me: the whole land is made desolate, because no man laid it to heart.
12 Sillä hävittäjät tulevat kaikille kukkuloille korvessa, ja Herran miekka kuluttaa yhdestä maan äärestä niin toiseen, ja ei yhdelläkään lihalla pidä rauhaa oleman.
Over all the mountain-peaks in the wilderness did the destroyers come; for the sword of the Lord devoureth from the one end of the land even to the other end of the land: there is no peace to any flesh.
13 He kylvävät nisuja, mutta heidän pitää ohdakkeita niittämän, he tekevät itsellensä paljon vaivaa, mutta ei heidän pidä sitä nautitseman, eikä iloitseman vuoden tulostansa, Herran julman vihan tähden.
They have sown wheat, but they reap thorns; they have put themselves to pain [but] have no profit; be therefore ashamed of your products, because of the fierce anger of the Lord.
14 Näin sanoo Herra kaikkia minun pahoja kyläni miehiä vastaan, jotka tarttuvat minun perintööni, jonka minä kansalleni Israelille jakanut olen: katso, minä revin heitä ylös heidän maastansa, ja otan ulos Juudan huoneen juuri heidän keskeltänsä.
Thus hath said the Lord against all my bad neighbors, that touch the inheritance which I have caused my people Israel to inherit, Behold, I will pluck them out of their land, and the house of Judah will I pluck out from the midst of them.
15 Ja pitää tapahtuman, että kuin minä olen heidän ottanut ulos, armahdan minä jälleen heitä, ja annan kullekin oman perintönsä ja maansa jälleen.
And it shall come to pass, that, after I have plucked them out, and I will again have mercy on them, and will restore them, every man to his heritage, and every man to his land.
16 Ja se on tapahtuva, jos he minun kansastani kaiketi oppivat vannomaan minun nimeni kautta (niin totta kuin Herra elää), niinkuin he ennen minun kansani opettivat vannomaan Baalin kautta: niin pitää heitä myös rakennettaman minun kansani seassa.
And it shall come to pass, if they will truly learn the ways of my people, to swear by my name, As the Lord liveth; as they had taught my people to swear by Ba'al: that they shall then be built up in the midst of my people.
17 Mutta jollei he kuule, niin minä totisesti revin ylös sen kansan, ja surmaan sen, sanoo Herra.
But if they will not hearken, then will I pluck out that nation, plucking out and exterminating [them], saith the Lord.
