Jeremian 10
1 Kuulkaat, mitä Herra teille sanoo, te Israelin huone.
Pǝrwǝrdigarning silǝrgǝ eytⱪan sɵzigǝ ⱪulaⱪ selinglar, i Israil jǝmǝti: —
2 Näitä sanoo Herra: ei teidän pidä oppiman pakanain tapaa, eikä teidän pidä taivaan merkkejä pelkäämän; sillä pakanat niitä pelkäävät.
Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: — Əllǝrning yollirini ɵgǝnmǝnglar; gǝrqǝ ǝllǝr asmandiki ⱨadisǝ-alamǝtlǝrdin ⱪorⱪup dǝkkǝ-dükkigǝ qɵmgǝn bolsimu, silǝr bulardin ⱨeq qɵqüp kǝtmǝnglar.
3 Sillä pakanain asetukset ei ole muu kuin turhuus; sillä he hakkaavat puun metsästä, ja työmies valmistaa sen kirveellä.
Qünki ǝllǝrning ⱪaidǝ-yosunliri bimǝniliktur; ⱨǝmmisi ormanliⱪtin kesilgǝn dǝrǝhtin, yaƣaqqining iskinisi bilǝn oyulƣan nǝrsigǝ asaslanƣandur.
4 Ja kaunistaa sen hopialla ja kullalla, ja kiinnittää sen nauloilla ja vasaralla, ettei se järky.
Ular buni altun-kümüx bilǝn ⱨǝllǝydu; uni yiⱪilmisun dǝp ular bolⱪa, mihlar bilǝn bekitidu.
5 Ne ovat tehdyt niinkuin vahvat palmupuut, vaan ei he taida puhua; ja heitä täytyy myös kantaa, sillä ei he taida käydä; sentähden ei teidän pidä niitä pelkäämän, sillä ei ne taida pahaa eikä hyvää tehdä.
Bundaⱪ butlar tǝrhǝmǝkliktǝ turidiƣan bir ⱪaranquⱪtur, halas; ular ⱨeq sɵzliyǝlmǝydu; ular baxⱪilar tǝripidin kɵtürülüxi kerǝk, qünki ular mangalmaydu. Ulardin ⱪorⱪmanglar; qünki ular rǝzillik ⱪilalmaydu, ularning ⱪolidin yahxiliⱪ ⱪilixmu kǝlmǝydu.
6 Mutta Herra, ei yksikään ole sinun vertaises; sinä olet suuri, ja sinun nimes on suuri; jonka sinä töilläs taidat osoittaa.
— Sanga ohxaydiƣan ⱨeqkim yoⱪ, i Pǝrwǝrdigar; Sǝn uluƣ, küq-ⱪudriting bilǝn naming uluƣdur.
7 Kenenkä ei pitäisi sinua pelkäämän, sinä pakanain kuningas? Sinua pitää kuultaman; sillä ei kaikkein pakanain viisasten seassa eikä yhdessäkään valtakunnassa ole sinun vertaistas.
Kim Sǝndin ⱪorⱪmay turalisun, i barliⱪ ǝllǝr üstigǝ ⱨɵkümran padixaⱨ!? Qünki bu Sanga tegixliktur; qünki ǝllǝrdiki danixmǝnlǝr arisida wǝ barliⱪ padixaⱨliⱪlar arisida Sanga ohxax ⱨeqkim yoⱪtur.
8 He ovat kaikki tyhmät ja taitamattomat; sillä puu osoittaa turhuuden.
[Əllǝrning] ⱨǝmmisi istisnasiz ǝⱪli yoⱪ, nadanlardur; bu ǝrzimǝslǝr yaƣaqtur, halas! Ular tǝlim berǝlǝmdu!?
9 Taottu hopia tuodaan Tarsiksesta ja kulta Uphasta, valmistettu työmiehiltä ja hopiasepiltä; he puetetaan sinisillä villoilla ja purpuralla, jotka kaikki ovat taitavain työt.
Soⱪup yalpaⱪlanƣan kümüx Tarxixtin elip kelinidu; altunmu Ufazdin elip kelinidu; andin ⱨünǝrwǝn wǝ zǝrgǝrlǝrning ⱪoli bu yasiƣiniƣa kɵk wǝ sɵsün rǝht bilǝn kiyim kiygüzidu — bularning ⱨǝmmisi xübⱨisizki, danixmǝn ustilarning ǝjridur!
10 Mutta Herra on totinen Jumala, elävä Jumala ja ijankaikkinen kuningas; hänen vihansa edessä vapisee maa, ja pakanat ei taida kärsiä hänen uhkaustansa.
Lekin Pǝrwǝrdigar Hudaning Ɵzi ⱨǝⱪiⱪǝttur; U ⱨayat Hudadur, mǝnggülükning Padixaⱨidur; Uning ƣǝzipi aldida yǝr-zemin titrǝydu; ǝllǝr Uning ⱪǝⱨrini kɵtürǝlmǝydu.
11 Niin sanokaat siis heille näin: jumalat, jotka ei taivasta eikä maata tehneet ole, kadotkaan maasta ja taivaan alta.
Ularƣa mundaⱪ degin: «Asman bilǝn zeminni yaratmiƣan ilaⱨlar, ular zemin yüzidin wǝ asman astidin yoⱪaydu!».
12 Mutta hän on tehnyt maan voimallansa, ja vahvistanut maan piirin viisaudellansa, on myös levittänyt taivaan ymmärryksellänsä.
[Pǝrwǝrdigar bolsa] yǝr-zeminni küq-ⱪudriti bilǝn yasiƣan, Alǝmni danaliⱪi bilǝn bǝrpa ⱪilƣan, Asmanlarni ǝⱪil-parasiti bilǝn yayƣuqidur.
13 Koska hän jylistää, silloin on paljo vettä taivaan alla, ja vetää ylös udun maan ääristä; hän tekee pitkäisen leimauksen sateen kanssa, ja antaa tuulen tulla kammioistansa.
U awazini ⱪoyuwǝtsǝ, asmanlarda sular xawⱪunlaydu; U yǝr qǝtliridin bulut-tumanlarni ɵrlitidu; U yamƣurlarƣa qaⱪmaⱪlarni ⱨǝmraⱨ ⱪilip bekitidu, Wǝ xamalni ɵz hǝziniliridin qiⱪiridu.
14 Kaikki ihmiset ovat tyhmät taidossansa, ja kaikki hopiasepät ovat häpiässä kuvinensa; sillä heidän kuvansa ovat petos, ja ei niissä ole henkeä.
Muxu kixilǝrning ⱨǝrbiri ǝⱪilsiz, bilimdin mǝⱨrumlardur; Zǝrgǝrlǝrning ⱨǝrbiri ɵzliri oyƣan but tǝripidin xǝrmǝndigǝ ⱪalidu; Qünki uning ⱪuyma ⱨǝykili yalƣanqiliⱪ, ularda ⱨeq tiniⱪ yoⱪtur.
15 Se on kaikki turha ja petollinen työ; heidän pitää hukkuman, kuin heitä etsiskellään.
Ular bimǝnilǝrdur, mazaⱪ obyektidur; Jazalinix waⱪti ularning üstigǝ kǝlgǝndǝ, ular yoⱪitilidu.
16 Mutta Jakobin osa ei ole senkaltainen; vaan hän on se, joka kaikki luonut on, ja Israel on hänen perintönsä vitsa: Herra Zebaot on hänen nimensä.
Yaⱪupning Nesiwisi Bolƣuqi bulardǝk ǝmǝstur, Qünki barliⱪ mǝwjudatni yasiƣuqi Xudur; Israil bolsa Uning Ɵz mirasi bolƣan ⱪǝbilidur; Samawi ⱪoxunlarning Sǝrdari bolƣan Pǝrwǝrdigar Uning namidur.
17 Ota sinun kauppas pois maasta, joka asut vahvassa kaupungissa.
Zemindin qiⱪixⱪa yük-taⱪingni yiƣixturup al, i muⱨasirigǝ elinƣuqi ⱪiz;
18 Sillä näin sanoo Herra: katso, minä heitän lingolla pois maan asuvaiset tällä erällä, ja vaivaan niin heitä, että heidän pitää sen tunteman.
qünki Pǝrwǝrdigar mundaⱪ dǝydu: — «Mana, Mǝn bu waⱪitta zemindikilǝrni elip u yǝrdin qɵriwetimǝn wǝ ularning kɵngli tonup yǝtküqǝ azar berimǝn!».
19 Voi minun murheeni ja sydämeni suru! vaan minä luulen, että se on minun vaivani, jonka minun pitää kärsimän.
Jaraⱨitim üqün ⱨalimƣa way! Mening yaram dawaliƣusizdur! Biraⱪ ǝslidǝ mǝn: «Bu pǝⱪǝt bir kesǝllik, halas, uningƣa qidiƣudǝkmǝn» — dǝptikǝnmǝn.
20 Minun majani on hajoitettu, ja kaikki minun nuorani ovat katkenneet; minun lapseni ovat pois menneet minun tyköäni, eikä yhtään enään ole, eikä ole, joka rakentaa minun majani jälleen, ja ei kenkään pane ylös minun telttaani.
Mening qedirim ⱨalak boldi, barliⱪ tanilirim üzüldi; balilirim mǝndin juda bolup, ular yoⱪ boldi; qedirimni ⱪaytidin sozup tikküdǝk, qedir pǝrdilirini asⱪudǝk ⱨeqkim ⱪalmidi.
21 Sillä paimenet ovat tyhmäksi tulleet, eikä kysy Herraa; sentähden ei he ymmärrä, vaan kaikki heidän laumansa on hajoitettu.
Qünki hǝlⱪ padiqiliri ǝⱪilsiz bolup, Pǝrwǝrdigarni izdǝp yol sorimaydu; xunga ular danixmǝnlǝrdǝk ix kɵrǝlmǝydu, ularning barliⱪ padisi tarⱪilip kǝtti.
22 Katso, sanoma tulee ja suuri vavistus pohjan maalta, saattamaan Juudan kaupungit kylmille ja lohikärmeiden asuinsiaksi.
Anglanglar! Bir gǝpning xǝpisi! Mana, u kelidu, ximaliy zemindin qiⱪⱪan zor bir quⱪan-sürǝn! Yǝⱨudaning xǝⱨǝrlirini bir wǝyranǝ, qilbɵrilǝrning turalƣusiƣa aylandurƣuqi keliwatidu!
23 Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen voimassansa, eikä yhdenkään miehen vallassa kuinka hän vaeltais ja käymisensä ojentais.
Bilimǝnki, i Pǝrwǝrdigar, insanning ɵz yolini bekitixi ɵz ⱪolida ǝmǝstur; mengiwatⱪan adǝmning ɵzidǝ ⱪǝdǝmlirini haliƣanqǝ taxlax ⱪudriti bolmastur;
24 Kurita Herra minua, mutta kuitenkin kohtuudella, ja ei sinun julmuudessas, ettes minua peräti hukuttaisi.
Pǝrwǝrdigar, meni tüzigǝysǝn, lekin ƣǝziping bilǝn ǝmǝs, adil ⱨɵküming bilǝn tüzigǝysǝn; bolmisa Sǝn meni yoⱪⱪa barawǝr ⱪilisǝn.
25 Mutta vuodata vihas pakanain päälle, jotka ei sinua tunne, ja niiden sukuin päälle, jotka ei sinun nimeäs avuksi huuda; sillä he ovat syöneet ja nielleet Jakobin, he ovat tehneet hänen kanssansa lopun, ja hänen asuinsiansa hävittäneet.
Ⱪǝⱨringni Seni tonumaydiƣan ǝllǝr ⱨǝmdǝ namingƣa nida ⱪilmaydiƣan jǝmǝtlǝr üstigǝ tɵkkǝysǝn; qünki ular Yaⱪupni yǝp kǝtkǝn; bǝrⱨǝⱪ, ular uni yutup tügǝxtürüp, turƣan jayini mutlǝⱪ wǝyran ⱪilƣan.
