Jaakobin 5
1 Nyt hyvin, te rikkaat! itkekäät ja ulvokaat teidän viheliäisyyttänne, joka teidän päällenne tuleva on.
Atûn, nangni mineingei, ke he rangâi roi! Nin chunga dûktongnangei ahong tung rang sikin chapin inrum roi!
2 Teidän rikkautenne ovat mädänneet, teidän vaatteenne ovat koidellut.
Nin rochonngei hah asiet suo zoia, nin puonngei khom leidân asâk suo zoi.
3 Teidän kultanne ja hopianne ovat ruostuneet, ja niiden ruoste pitää oleman teille todistukseksi, ja pitää syömän teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette rikkauden koonneet teillenne viimeisinä päivinä.
Nan rângkachak le nin sumdârngei hah thîr êkin apholom suo zoia, ha thîr êk hah nangni doia rietpuipu nîng a ta, nin taksa hah meikâng angin sâk minmang atih. Hi sûn nûktakngeia hin rochon nin bûm ani.
4 Katso, työmiesten palkka, jotka teidän maakuntainne elon niittäneet ovat, joka petoksella teiltä pidetty on, huutaa, ja elonleikkaajain parut ja huudot ovat tulleet Herran Zebaotin korville:
Nin loia sintho ngâi mingei an rathamanngei pêk ngâi mak chei. An chiernangei hah rangâi roi! Nin bu mintûppu ngei, chapnangei hah Pumapa Râtinchung, Pathien kuorngeia atung zoi ani.
5 Te olette herkuissa eläneet maan päällä, ja olette teidän hekumanne pitäneet, ja teidän sydämenne syötelleet niinkuin teuraspäivänä.
Hi pilchunga nin ringnun hin inchêktak le hoiinhâitakin nin om ani. Thatni sûna rangin nangni nanâkin lênvâi minmar nin ni.
6 Te olette tuominneet, te olette tappaneet vanhurskaan, joka ei ole teitä vastaan ollut.
Minchâinaboi mingei asiemintumin nin thata, nikhomrese anni chu nangni khan mak ngei.
7 Niin olkaat siis kärsivälliset, rakkaat veljet, Herran tulemiseen asti. Katso, peltomies odottaa kallista maan hedelmää, ja on kärsivällinen siihenasti kuin hän saa varhaisen ja hiljaisen sateen.
Hanchu, ka lâibungngei le sarnungei, Pumapa juong nôk mâka tuongdiertakin om roi. Vêng ta u, loithopungei hah idôra tuongdiertie mo an ni, an loia han mara lûttak amusuo pe ngei mâka chu sâl ruotui le zar ruotui tuongdiertakin an ngâk tit ngâi ani.
8 Niin olkaat te myös kärsivälliset ja vahvistakaat sydämenne; sillä Herran tulemus lähestyy.
Nangni khom nin tuongdier ngêt rang ani. Nin sabeinangei hah dar minsâng roi, Pumapa juong nôkna rang nikhuo hih anâi zoi sikin.
9 Älkäät huoatko, rakkaat veljet, toinen toistanne vastaan, ettette kadotetuksi tulisi. Katso, tuomari seisoo oven edessä.
Masikin, ka lâibungngei le sarnungei, Pathien'n nin chungroi a jêk loina rangin inkhat le inkhat indoiin inchierkhum inlôm no roi. Roijêkpu hih anâi zoi, inlang rangin ânzoisai kêng ani zoi.
10 Ottakaat, rakkaat veljeni, vaivan ja kärsivällisyyden esikuva niistä prophetaista, jotka Herran nimeen puhuneet ovat.
Ka lâibungngei le sarnungei, Pumapa riminga thurchi misîr ngâi dêipungei hah riettit roi. An dûktuongna le tuongdierna hah dierna chang minennangei anghan lâk roi.
11 Katso, me sanomme ne autuaiksi, jotka kärsineet ovat. Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet ja Herran lopun te nähneet olette; sillä Herra on sangen laupias ja armollinen.
An lei dier sikin satvurna an chang tiin ei koi ngei ani. Job tuongdiertie hah nin rieta, male amongnataka kho angin mo Pumapa'n satvurna a pêk khom nin riet. Pumapa chu mulungjûrpuina le lungkhamna sip ani sikin.
12 Ennen kaikkia, rakkaat veljeni, älkäät vannoko, ei taivaan kautta eikä maan, ei myös yhtään muuta valaa; mutta olkoon teidän puheenne niin kuin niin on, ja se olkoon ei kuin ei on, ettette ulkokullaisuuteen lankeaisi.
Mangei chung nâma han, ka lâibungngei le sarnungei, chonginkhâmna nin tho zora khomin, invân dênin mo, philchung dênin mo, aninônchu neinun dangngei dênin mo, khomâkinsâmna mang no roi. Anin chu “Ani” vai ti ungla, aninôn chu, “Nimak” vai ti roi, hanchu Pathien roijêkna nuoia hong om no tunui.
13 Jos joku kärsii vaivaa teidän seassanne, se rukoilkaan, jos joku on hyvällä mielellä, se veisatkaan virsiä.
Nin lâia intak tuong mo nin om? Chubaitho rese ngei. Arâisân mo nin om? Minpâkna lâtho rese ngei.
14 Jos joku sairastaa teidän seassanne, hän kutsukaan tykönsä seurakunnan papit, ja ne rukoilkaan hänen edestänsä, voidellen häntä öljyllä Herran nimeen.
Mi damloi mo an om? Koiindang upangei koi senla ngei, anni han Pumapa rimingin an chunga olive sariek polin anni rangin chubaitho pe rese ngei.
15 Ja uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra ojentaa hänen, ja jos hän on syntiä tehnyt, niin ne hänelle anteeksi annetaan.
Ma taksônna chubaithona han damloi ngei hah dam an ta; Pumapa'n taksa damna pêk nôk ngei a ta, male nunsie an lei tho ngei khom hah ngâidamin om an tih.
16 Tunnustakaat toinen toisellenne teidän rikoksenne ja rukoilkaat toinen toisenne edestä, että te terveeksi tulisitte. Vanhurskaan rukous voi paljo, koska se totinen on.
Masikin, dama nin om theina rangin inkhat le inkhat kôm nin sietna phuong inlôm ngâi ungla, inkhat le inkhat rang chubaitho pe inlôm ngâi roi. Mi sa chubaithona chu sinthotheina ranak adôn ok ngâi ani.
17 Elias oli ihminen, niissä haluissa vikapää kuin mekin ja hän rukoili rukouksella, ettei pitänyt sataman, ja ei satanutkaan maan päällä kolmena vuotena ja kuutena kuukautena,
Elijah hah eini ngei jâtdên anghan miriem ani. Ruo juong loina rangin ningsietakin chubai a thoa, male philchunga kum thum inang chu ruo juong mak.
18 Ja hän taas rukoili, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
Voikhat chubai a tho nôka, invânin a ruo aminjuong nôka hanchu pilchungin amarangei a musuo nôk zoi ani.
19 Rakkaat veljeni, jos joku teistä eksyis totuudesta ja joku palauttais hänen,
Ka lâibungngei le sarnungei, nin lâia tumakhatin chongtak renga ânvâi inmanga, midang inkhatin a hong tuong mikhîr nôkin chu,
20 Se tietäkään, että joka syntisen palauttaa tiensä erehdyksestä, se vapahtaa sielun kuolemasta ja peittää syntein paljouden.
mahi riettit roi: tukhom mi nunsie a lampui dikloi renga amapa hah aninônchu amanu hah a hong mehei nôkpu han ma mi nunsie ratha hah thina renga sanminring a ta, sietna tamtak chungroia ngâidamna mintung atih.
