Jaakobin 4

1 Kusta sodat ja tappelukset tulevat teidän seassanne? Eikö siitä, (nimittäin) teidän himoistanne, jotka teidän jäsenissänne sotivat?

Hei akaꞌ mireresi ma mitofa esa no esa. Huu-patan sa? Naa dadꞌi, huu sia taladꞌa mara hambu atahori rae sangga nemehoꞌot soaꞌ neu ao nara

2 Te himoitsette, ja ette saa sillä mitään. Te kadehditte ja kiivaatte, ja ette sillä voita mitään. Te soditte ja tappelette, ja ei teillä mitään ole, ettette mitään anokaan.

Hei misuuꞌ a hambu saa esa, te nda nai dai sa. Boe ma hei rala mara mera, de akaꞌ mireresi, ma mifetu, losa hei nda hia-bii mae misa atahori sa. Hei nda hambu e sa, huu hei nda hule-oꞌe, ma nda moꞌe mia Lamatuaꞌ sa.

3 Te anotte, ja ette saa, että te kelvottomasti anotte, että te teidän himoissanne sen kuluttaisitte.

Te mae hei hule-oꞌe losa etu fatu hau ra o, hei nda hambu saa fo moꞌeꞌ a sa, huu moꞌe tunggaꞌ a hihii ao-sisi mara.

4 Te huorintekiät ja huorat! ettekö te tiedä, että maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo maailman ystävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi.

Memaꞌ hei atahori nda mana maꞌatataaꞌ sa! hei onaꞌ atahori masaoꞌ ra esa ralan nda naꞌatataaꞌ no esa sa, de hohongge leli. Mete ma hei tunggaꞌ a raefafoꞌ ia hihii-nanaun, na, tao ao mara musu mo Lamatualain. Naa eni ena!

5 Eli luuletteko, että Raamattu sanoo turhaan: henki, joka meissä asuu, himoitsee kateutta vastaan?

Naa de, Lamatualain Susura Meumaren suraꞌ nae, “Lamatuaꞌ fee Dula-dalen sia rala tara ena. Ma Dula-daleꞌ hihiin, fo taꞌatataaꞌ takandoo to E. Te huu, Ana horombala.”

6 Ja antaa runsaasti armon; sentähden hän sanoo: Jumala seisoo ylpeitä vastaan, mutta nöyrille antaa hän armon.

Lenaꞌ fai, Lamatualain feꞌe nau fee tamba rala malolen. Naa de, Susura Meumareꞌ a, nae: “Lamatuaꞌ labꞌan atahori mana koaoꞌ ra, te natudꞌu rala malolen neu atahori mana raloe-radꞌae rala nara.”

7 Niin olkaat siis Jumalalle alamaiset, mutta vastaan seisokaat perkelettä, niin hän teistä pakenee.

Lamatuaꞌ naa, Malangga! Dadꞌi fee ao mara reu E, fo tungga hihiin. Ama afiꞌ tungga nitu ra malangga monaen hihii-nanaun. Labꞌan mihereꞌ e. No taꞌo naa, ana nela hela nggi.

8 Lähestykäät Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaat kätenne, te syntiset, ja peratkaat teidän sydämenne, te kaksimieliset.

Sangga dalaꞌ fo misodꞌa ralaꞌ esa mo Lamatualain. No taꞌo naa, Ana deka no nggi. Weh, mana masodꞌa sia sala kiluꞌ re! Ama musi tao mitetu dꞌala masodꞌa mara. Ma, rala mana banggi-bꞌanggiꞌ re! Ama musi laoꞌ no ndoos mo Lamatuaꞌ, afi dinggoꞌ dii-ona mi fai. Dꞌoo basa ia misodꞌa no nemehoꞌot ma kido-kedꞌeꞌ a. De miloeꞌ leo! Hei bubꞌuluꞌ rala mana banggi-bꞌanggi mara ma sala-kilu mara ena. Malole lenaꞌ fale rala mara ma nggae ei-ei leo.

9 Olkaat surulliset, murehtikaat ja itkekäät. Teidän naurunne kääntyköön itkuksi ja ilonne murheeksi.

10 Nöyryyttäkäät teitänne Jumalan kasvoin edessä, niin hän teitä ylentää.

Mete ma hei mihine tebꞌe-tebꞌeꞌ mae, memaꞌ hei nda mindaa sia Lamatualain matan sa, dei fo Ana soꞌu nala nggi dadꞌi atahori maloleꞌ sia matan.

11 Älkäät toinen toistanne panetelko, rakkaat veljet: joka veljeänsä panettelee ja veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain. Mutta jos sinä tuomitset lain, niin et sinä ole lain tekiä vaan tuomari.

Toronoo nggare! Afiꞌ olaꞌ miꞌimuti-miꞌimu esa no esa nara malolen. Te mete ma hei olaꞌ taꞌo naa, ma fee salaꞌ mikindooꞌ a neu atahori ra, hei milena-langga neu Lamatuaꞌ hohoro-lalanen mana oi, “Musi sue toronom, ona aom boe.” Mete ma hei nda tungga hohoro-lalaneꞌ naa sa, hei soꞌu minanaru ao mara lenaꞌ Lamatuaꞌ hohoro-lalanen.

12 Yksi on lain antaja, joka voi vapahtaa ja kadottaa. Kuka sinä olet, joka toista tuomitset?

Akaꞌ Lamatuaꞌ mesaꞌ ne, mana tao hohoro-lalaneꞌ naa, naꞌena hak naꞌetuꞌ hita dedꞌean. Ma akaꞌ Eni naꞌena hak fee masodꞌaꞌ neu nggita, do, fee huku-doki mate neu nggita. Hei nda miꞌena hak miꞌetuꞌ atahori dedꞌean sa, do olaꞌ miꞌimuti atahori nara malolen.

13 Nyt hyvin, te jotka sanotte: menkäämme tänäpänä taikka huomenna siihen eli siihen kaupunkiin, ja viettäkäämme siinä yksi vuosi, ja tehkäämme kauppaa ja voittakaamme,

Taꞌo ia! Hei, musi mihine ena fo afiꞌ olaꞌ mae, “Faiꞌ ia do mbila na, hai mae mi sia kota naa! Hai mae leo sia naa too esa. Hai mae danggan fo hambu bunaꞌ mbei!”

14 Jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Sillä mikä on teidän elämänne? Se on löyhkä, joka vähäksi (hetkeksi) näkyy, mutta sitte katoo.

Ho bubꞌuluꞌ saa soꞌal fai mana nema ia ra? Nda hambu esa nahine masodꞌaꞌ ia nenendin sa. Atahori masodꞌan ona lumeꞌ sou, te aibꞌoiꞌ ma mopo neuꞌ ena.

15 Mutta teidän pitää sanoman: jos Herra tahtoo, ja me elämme, niin me tätä taikka sitä tahdomme tehdä.

Malole lenaꞌ hei olaꞌ mae, “Mete ma Lamatuaꞌ sue, na, hai misodꞌa. Ma mete ma Lamatuaꞌ nau, na, hai tao ia,”

16 Mutta nyt te kerskaatte teidän ylpeydessänne. Kaikki senkaltainen kerskaus on paha.

Te mete ma nda olaꞌ taꞌo naa sa, na, hei koa-kaaꞌ a. Naa ona hei liliiꞌ Lamatuaꞌ sia dudꞌuꞌa-afi mara. Naa sala monaeꞌ.

17 Sillä joka taitaa hyvää tehdä, ja ei tee, niin se on hänelle synniksi.

Misinedꞌa malolole! Atahori mana nahine dꞌala matetuꞌ a, te nda tao tungga taꞌo naa sa, naa eni tao sala ena.