Jaakobin 1
1 Jakob, Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen palvelia, kahdelletoistakymmenelle sukukunnalle, jotka hajalla ovat, toivottaa terveyttä!
James, a servant of God and of the Lord Jesus Christ, greets the twelve tribes that are living abroad.
2 Minun rakkaat veljeni, pitäkäät se sulana riemuna, kuin te moninaisiin kiusauksiin lankeatte,
My friends, whatever trials you may face from time to time, always regard them as a reason for rejoicing,
3 Tietäen, että teidän uskonne koettelemus vaikuttaa kärsivällisyyden.
knowing, as you do, that the testing of your faith develops endurance.
4 Mutta olkoon kärsivällisyydellä täydellinen työ, että te täydelliset ja kokonaiset olisitte ja ei missään puuttuvaiset.
And let endurance do its work perfectly, so that you may be altogether perfect, and in no respect lacking.
5 Mutta jos joltain teistä viisautta puuttuis, hän anokaan sitä Jumalalta, joka hänelle antaa yksinkertaisesti, ja ei soimaa, ja se hänelle annetaan.
If any one of you lacks wisdom, they should ask wisdom from the God who gives freely to everyone without reproach, and it will be given to them.
6 Mutta anokaan uskossa epäilemättä; sillä joka epäilee, se on meren aallon kaltainen, joka tuulelta ajetaan ja liikutetaan,
But they should ask with confidence, never doubting; for the person who doubts is like a wave of the sea driven here and there at the mercy of the wind –
7 Älkään se ihminen luulko jotakin Herralta saavansa.
Such a person must not expect that they will receive anything from the Lord,
8 Epäileväinen mies horjuu kaikissa teissänsä.
vacillating as they are, irresolute at every turn.
9 Mutta veli, joka nöyrä on, kehukaan korotuksestansa;
Let a follower in humble circumstances be proud of their exalted position,
10 Ja taas, joka rikas on, (se kehukaan) alentamisestansa; sillä niinkuin ruohon kukoistus pitää hänen katooman pois.
but a rich follower of their humiliation; for the rich will pass away like a wild flower.
11 Sillä aurinko nousi helteen kanssa ja kuivasi ruohon, ja sen kukkanen varisi, ja hänen kauneutensa katosi; niin myös rikkaan pitää teissänsä lakastuman.
As the sun rises, and the hot wind blows, the plant withers, its flower fades, and all its beauty is gone. So is it with the rich. In the midst of their pursuits they will wither away.
12 Autuas on se mies, joka kiusauksen kärsii; sillä koska hän koeteltu on, niin hänen pitää elämän kruunun saaman, jonka Herra niille luvannut on, jotka häntä rakastavat.
Blessed is the person who remains firm under temptation, for, when they have stood the test, they will receive the crown of life, which the Lord has promised to those who love him.
13 Älkään kenkään sanoko, kuin häntä kiusataan, että hän Jumalalta kiusataan; sillä ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen, ja ei hän ketään kiusaa,
Let no one say, when they are tempted, ‘It is God who is tempting me!’ For God, who cannot be tempted to do wrong, does not himself tempt anyone.
14 Vaan jokainen kiusataan, kuin hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan.
A man is in every case tempted by their own passions – allured and enticed by them.
15 Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman.
Then passion conceives and gives birth to sin, and sin, on reaching maturity, brings forth death.
16 Älkäät eksykö, minun rakkaat veljeni!
Do not be deceived, my dear friends.
17 Kaikkinainen hyvä anto ja kaikkinainen täydellinen lahja tulee ylhäältä valkeuden Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta eikä valkeuden ja pimeyden vaihetusta.
Every good thing given us, and every perfect gift, is from above, and comes down to us from the Father of the lights in the heavens, who is himself never subject to change or to eclipse.
18 Hän on meidät synnyttänyt tahtonsa jälkeen totuuden sanalla, että me uutiset hänen luontokappaleistansa olisimme.
Because he so willed, he gave us life, through the message of the truth, so that we should be, as it were, a kind of first fruits of his creation.
19 Sentähden, minun rakkaat veljeni, olkoon jokainen ihminen nopia kuulemaan, (mutta) hidas puhumaan, ja hidas vihaan;
Mark this, my dear friends – Let everyone be quick to listen, slow to speak, and slow to get angry;
20 Sillä miehen viha ei tee Jumalan edessä sitä, mikä oikein on.
for human anger does not forward the righteous purpose of God.
21 Sentähden pankaat pois kaikkinainen saastaisuus ja kaikkinainen pahuus, ja ottakaat sana siveydellä vastaan, joka teissä istutettu on ja voi teidän sielunne autuaaksi saattaa.
Therefore, get rid of all filthiness and whatever wickedness still remains, and in a humble spirit receive that message which has been planted in your hearts and is able to save your souls.
22 Mutta olkaat myös sanantekiät ja ei ainoastaan kuuliat, pettäin teitänne.
Put that message into practice, and do not merely listen to it – deceiving yourselves.
23 Sillä jos joku on sanan kuulia ja ei tekiä, hän on sen miehen kaltainen, joka ruumiillisen kasvonsa peilissä kurkistelee,
For, when anyone listens to it and does not practice it, they are like a person looking at their own face in a mirror.
24 Ja sittekuin hän itsensä kurkistellut on, niin hän menee pois ja unohtaa kohta, millinen hän oli.
They look at themselves, then go on their way,
25 Mutta joka katsoo vapauden täydelliseen lakiin ja pysyy, ja ei ole unohtava kuulia, vaan tekiä, se tulee hänen teossansa autuaaksi.
but the person who looks carefully into the perfect Law, the Law of freedom, and continues to do so, not listening to it and then forgetting it, but putting it into practice – that person will be blessed in what they do.
26 Mutta jos joku teistä näkyy jumalinen olevan, ja ei suista kieltänsä, vaan viettelee sydämensä, sen jumalanpalvelus on turha.
When a person appears to be religious, yet does not bridle their tongue, but imposes on their own conscience, that person’s religious observances are valueless.
27 Se on Isälle ja Jumalalle puhdas ja saastatoin jumalanpalvelus: oppia orpoja ja leskiä heidän murheessansa, ja itsensä saatatoinna maailmassa pitää.
That religious observance which is pure and spotless in the eyes of God our Father is this – to visit orphans and widows in their trouble, and to keep oneself uncontaminated by the world.
