Jesajan 59
1 Katso, ei Herran käsi ole lyhennetty, niin ettei hän voi auttaa, ja ei hänen korvansa raskaat, ettei hän kuule;
— Ⱪaranglar, Pǝrwǝrdigarning ⱪoli ⱪutⱪuzalmiƣudǝk küqsiz bolup ⱪalƣan ǝmǝs; Yaki Uning ⱪuliⱪi anglimiƣudǝk eƣir bolup ⱪalƣan ǝmǝs;
2 Vaan teidän pahuutenne eroittaa teidät ja teidän Jumalanne toisen toisestansa, ja teidän syntinne kätkevät pois hänen kasvonsa teiltä, niin ettei teitä kuulla.
Biraⱪ silǝrning ⱪǝbiⱨlikinglar silǝrni Hudayinglardin yiraⱪlaxturdi, Gunaⱨinglar Uning yüzini silǝrdin ⱪaqurup Uningƣa tilikinglarni anglatⱪuzmidi.
3 Sillä teidän kätenne ovat saastutetut verellä, ja sormenne vääryydellä; teidän huulenne puhuvat valhetta, ja kielenne latelevat vääryyttä.
Qünki ⱪolliringlar ⱪan bilǝn, Barmaⱪliringlar ⱪǝbiⱨlik bilǝn milǝngǝn, Lǝwliringlar yalƣan gǝp eytⱪan, Tilinglar kaldirlap ⱪerixip sɵzligǝn;
4 Ei ole yhtään, joka saarnaa vanhurskautta eli tuomitsee uskollisesti. Turhuuteen luotetaan ja puhutaan kelpaamattomia; onnettomuudesta ovat he raskaat, ja synnyttävät tuskan.
Ⱨǝⱪⱪaniyliⱪ tǝrǝptǝ sɵzligüqi yoⱪtur, Ⱨǝⱪiⱪǝt tǝrǝptǝ turidiƣan ⱨɵküm soriƣuqi yoⱪtur; Ular yoⱪ bir nǝrsigǝ tayinip, aldamqiliⱪ ⱪilmaⱪta, Ularning ⱪorsiⱪidikisi ziyandax, Ularning tuƣuwatⱪini ⱪǝbiⱨlik;
5 He hautovat basiliskin munia, ja kutovat hämähäkin verkkoa: jos joku syö hänen muniansa, niin hänen täytyy kuolla, jos ne rikotaan, niin niistä tulee kyykärme.
Ular qar yilanning tuhumlirini tɵrǝldüridu, Ɵmüqükning torini torlaydu, Kim uning tuhumlirini yesǝ ɵlidu; Ulardin biri qeⱪilsa zǝⱨǝrlik yilan qiⱪidu.
6 Heidän hämähäkkinsä verkot ei kelpaa vaatteeksi, ja heidän tekonsa ei kelpaa peitteeksi; sillä heidän työsä ovat väärät työt, ja heidän käsissänsä on väkivalta.
Ularning torliri kiyim bolalmaydu; Ɵzliri ixligǝnliri bilǝn ɵzlirini yapalmaydu; Ixligǝnliri bolsa ⱪǝbiⱨ ixlardur; Ularning ⱪolida zorawanliⱪ turidu;
7 Heidän jalkansa juoksevat pahaan ja ovat nopsat vuodattamaan viatonta verta; heidän ajatuksensa ovat väärät ajatukset, heidän teissänsä on hävitys ja vahinko.
Ⱪǝdǝmliri yamanliⱪ tǝrǝpkǝ yügüridu, Gunaⱨsiz ⱪanni tɵküxkǝ aldiraydu, Ularning oyliri ⱪǝbiⱨlik toƣrisidiki oylardur; Barƣanla yǝrdǝ wǝyranqiliⱪ wǝ ⱨalakǝt tepilidu.
8 Ei he tunne rauhan teitä, eikä ole oikeutta heidän käymisissänsä; heidän polkunsa ovat karsaat: joka niitä käy, ei hänellä ole ikänä rauhaa.
Tinqliⱪ-aramliⱪ yolini ular ⱨeq tonumaydu; Yürüxliridǝ ⱨeq ⱨǝⱪiⱪǝt-adalǝt yoⱪtur; Ular yollirini ǝgri-toⱪay ⱪiliwaldi; Kim bularda mangƣan bolsa tinq-aramliⱪni kɵrmǝydu.
9 Sentähden on meistä oikeus kaukana, ja vanhurskaus ei käsitä meitä; me odotimme valkeutta, katso, niin tulee pimeys: paistetta, ja katso, me vaellamme sumussa.
— Xunga ⱨǝⱪiⱪǝt-adalǝt bizdin yiraⱪ turidu; Ⱨǝⱪⱪaniyliⱪ yetip bizni qümkigǝn ǝmǝs; Nurni kütimiz, biraⱪ yǝnila ⱪarangƣuluⱪ! Birla ƣil-pal parliƣan yoruⱪluⱪnimu kütimiz, Yǝnila zulmǝttǝ mangimiz.
10 Me haparoitsimme seiniä niinkuin sokiat, ja pitelimme niinkuin ne, joilla ei silmiä ole; me loukkaamme itsemme puolipäivänä niinkuin hämärissä, me olemme pimeydessä niinkuin kuolleet.
Ⱪariƣulardǝk biz tamni silaxturup izdǝymiz, Kɵzsiz bolƣandǝk silaxturimiz; Gugumda turƣandǝk qüxtimu putlixip ketimiz, Qǝt yaⱪilarda ɵlüklǝrdǝk yürimiz.
11 Me myrisemme kaikki niinkuin karhut, ja vaikeroitsemme surkiasti niinkuin mettiset, sillä me odotamme oikeutta, ja ei sitä olekaan, autuutta, ja se on meistä kaukana.
Eyiⱪlardǝk nǝrǝ tartimiz, Pahtǝklǝrdǝk ⱪattiⱪ aⱨ urimiz; Biz ⱨɵküm-ⱨǝⱪiⱪǝtni kütüp ⱪaraymiz, biraⱪ u yoⱪ; Nijat-ⱪutuluxni kütimiz, biraⱪ u bizdin yiraⱪtur;
12 Sillä meidän rikoksiamme on sinun edessäs aivan paljo, ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan; sillä meidän rikoksemme on meitä läsnä, ja me tunnemme pahat tekomme.
Qünki itaǝtsizliklirimiz aldingda kɵpiyip kǝtti, Gunaⱨlirimiz bizni ǝyiblǝp guwaⱨliⱪ beridu; Qünki itaǝtsizliklirimiz ⱨǝrdaim biz bilǝn billidur; Ⱪǝbiⱨliklirimiz bolsa, bizgǝ roxǝndur: —
13 Rikoksella ja valheella Herraa vastaan me luovumme meidän Jumalastamme, puhumaan vääryyttä ja tottelemattomuutta, ajatellaksemme ja ladellaksemme vääriä sanoja sydämestämme.
Qünki Pǝrwǝrdigarƣa itaǝtsizlik ⱪilmaⱪtimiz, wapasizliⱪ ⱪilmaⱪtimiz, Uningdin yüz ɵrimǝktimiz, Zulumni ⱨǝm asiyliⱪni tǝrƣip ⱪilmaⱪtimiz, Yalƣan sɵzlǝrni oydurup, iq-iqimizdin sɵzlimǝktimiz;
14 Sentähden on myös oikeus palannut takaperin, ja vakuus on kauvas mennyt; sillä totuus putoo kaduille, ja vakuus ei taida tulla edes.
Adalǝt-halisliⱪ bolsa yoldin yenip kǝtti; Ⱨǝⱪⱪaniyliⱪ yiraⱪta turidu; Qünki ⱨǝⱪiⱪǝt koqida putlixip ketidu; Durus-diyanǝtningmu kirgüdǝk yeri yoⱪtur.
15 Totuus on pois, ja joka luopuu pahasta, hänen pitää oleman jokaisen saaliina. Herra näkee sen, ja se on paha hänen silmäinsä edessä, ettei oikeutta ole.
Xuning bilǝn ⱨǝⱪiⱪǝt yoⱪay dǝp ⱪaldi; Ɵzümni yamanliⱪtin neri ⱪilay degǝn adǝm hǝⱪning olja nixani bolup ⱪaldi!
16 Ja hän näkee, ettei yhtään miestä ole, ja ihmettelee, ettei kenkään pyydä sitä sovittaa: niin hänen käsivartensa vapahtaa hänen, ja hänen vanhurskautensa pitää hänen tallella.
Ⱨǝm Pǝrwǝrdigar kɵrdi; Ⱨɵküm-ⱨǝⱪiⱪǝtning yoⱪluⱪi Uning nǝziridǝ intayin yaman bilindi. Wǝ U [amal ⱪilƣudǝk] birmu adǝmning yoⱪluⱪini kɵrdi; [Gunaⱨkarlarƣa] wǝkil bolup dua ⱪilƣuqi ⱨeqkimning yoⱪluⱪini kɵrüp, azablinip kɵngli parakǝndǝ boldi. Xunga Uning Ɵz Biliki ɵzigǝ nijat kǝltürdi; Uning Ɵz ⱨǝⱪⱪaniyliⱪi Ɵzini ⱪollap qidamliⱪ ⱪildi;
17 Sillä hän pukee yllensä vanhurskauden niinkuin rautapaidan, ja panee autuuden rautalakin päähänsä; ja puettaa itsensä koston vaatteilla niinkuin puvulla, ja pukee yllensä kiivauden niinkuin hameen:
U ⱨǝⱪⱪaniyliⱪni ⱪalⱪan-sawut ⱪildi, Bexiƣa nijatliⱪ dubulƣisini kiydi; Ⱪisas libasini kiyim ⱪildi, Muⱨǝbbǝtlik ⱪizƣinliⱪni ton ⱪilip kiydi.
18 Niinkuin se, joka kostaa vihollisillensa heidän ansionsa jälkeen ja tahtoo maksaa vihamiehillensä julmuudella, ja luodoille tahtoo hän maksaa ansion jälkeen,
Adǝmlǝrning ⱪilƣanliri boyiqǝ, u ularƣa ⱪayturidu; Rǝⱪiblirigǝ ⱪǝⱨr qüxüridu, Düxmǝnlirigǝ ixlirini ⱪayturidu, Qǝt arallardikilǝrgimu u ixlirini ⱪayturidu.
19 Että Herran nimeä peljättäisiin lännestä, ja hänen kunniaansa idästä, kuin hän on tuleva niinkuin tydytetty virta, jonka Herran tuuli ajaa matkaan.
Xuning bilǝn ular ƣǝrbtǝ Pǝrwǝrdigarning namidin, Künqiⱪixta Uning xan-xǝripidin ⱪorⱪidu; Düxmǝn kǝlkündǝk besip kirginidǝ, Əmdi Pǝrwǝrdigarning Roⱨi uningƣa ⱪarxi bir tuƣni kɵtürüp beridu;
20 Ja Zionille on tuleva vapahtaja, ja niille, jotka kääntyvät pois synneistä Jakobissa, sanoo Herra.
Xuning bilǝn Ⱨǝmjǝmǝt-Ⱪutⱪuzƣuqi Zionƣa kelidu, U Yaⱪup jǝmǝtidikilǝr arisidin itaǝtsizliktin yenip towa ⱪilƣanlarƣa yeⱪinlixidu, — dǝydu Pǝrwǝrdigar.
21 Ja minä teen tämän liiton heidän kanssansa, sanoo Herra: minun henkeni, joka sinun päälläs on, ja minun sanani, jotka minä sinun suuhus pannut olen, ei pidä lähtemän sinun suustas, eikä sinun siemenes suusta, ja lastes lasten suusta, sanoo Herra, nyt niin ijankaikkiseen.
Mǝn bolsam, mana, Mening ular bilǝn bolƣan ǝⱨdǝm xuki, — dǝydu Pǝrwǝrdigar — «sening üstünggǝ ⱪonup turƣan Mening Roⱨim, xundaⱪla Mǝn sening aƣzingƣa ⱪuyƣan sɵz-kalamim bolsa, Buningdin baxlap ǝbǝdil’ǝbǝdgiqǝ ɵz aƣzingdin, nǝslingning aƣzidin yaki nǝslingning nǝslining aƣzidin ⱨǝrgiz qüxmǝydu! — dǝydu Pǝrwǝrdigar.
