Jesajan 57
1 Vanhurskas hukkuu, ja ei ajattele kenkään sitä sydämessänsä; pyhät miehet temmataan pois, ja ei siitä kenkään pidä vaaria; sillä vanhurskaat otetaan pois onnettomuudesta,
Tamikalan a due teh, hawinae ka sak e tami hah takhoe lah ao navah, tamikalan hah hawihoehnae thung hoi takhoe toe tie hah apinihai thaipanuek awh hoeh, apinihai pouk awh hoeh.
2 Ja jotka toimellisesti vaeltaneet ovat, tulevat rauhaan, ja lepäävät kammioissansa.
Hot patet e tami teh roumnae thung a kâen toe. Ahnimouh teh kalan lah a hring awh teh, amamae ikhun dawk a kâhat awh.
3 Tulkaat tänne edes, te noitain lapset, te huorintekiäin ja porttoin siemenet.
Ân ka sin e napui e capanaw, uicuknaw hoi ka kâyawt e catounnaw hi tho awh haw.
4 Kenenkä kanssa te nyt tahdotte iloita hekumassa? Kenenkä päälle te nyt tahdotte suutanne irvistellä, ja kieltänne pistää? Ettekö te ole rikoksen lapset ja väärä siemen?
Nangmouh ni apimaw na pacai awh. Api hanelah maw na lai na pâthosin awh vaw. Nangmouh teh laithoe catoun, kâ ka ek e catoun,
5 Te jotka olette hempeät epäjumaliin kaikkein viheriäisten puiden alla, ja teurastatte lapsia ojain tykönä vuorten alla.
kathenkungnaw e rahim vah, meikaphawk koe ka cuk e, ravo thung, lungha rahak camo kathetnaw nahoehmaw.
6 Sinun menos on sileiden kivien seassa, ojissa, ne ovat sinun osas; niille sinä vuodatat juomauhris, kuin sinä ruokauhria uhraat: pitäiskö minun siihen mielistymän?
Ravo yawn talung kâpinaw rahak nangmae ham teh ao. Hot patetlah e hno teh nangmae râw doeh. Hetnaw e hmalah nei thuengnae hoi tavai thuengnae naw hah na rabawk awh. Hotnaw hah ka ngai han na maw.
7 Sinä teet vuotees korkialle jyrkälle vuorelle, ja menet myös itse sinne ylös uhria uhraamaan.
Mon rasangnae koe na ikhun hah na hruek teh, hote hmuen koe thueng nahanelah ouk na luen.
8 Oven ja pihtipielen taa panet sinä muistos; sillä sinä vierität sinus pois minun tyköäni, menet ylös, ja levität vuotees, ja kiinnität itses heihin; sinä rakastat heidän vuodettansa, kussa ikänä sinä heidät näet.
Nang pahnim hoeh nahanlah tho hnuklah na hruek teh, kai koe laipalah alouknaw koe khohna na rading teh na luen toe. Na ikhun na pakaw teh, ahnimouh koe lawkkamnae na sak toe. Tawngtai lah na hmu e ahnimae ikhun hah na lungpataw toe.
9 Sinä menet kuninkaan tykö öljyllä, ja sinulla on moninaiset voiteet: ja lähetät sanas saattajat kauvas, ja olet alennettu hamaan helvettiin. (Sheol h7585)
Satui na sin teh siangpahrang koe na cei toe. Hmuitui na pung sak toe. Laiceinaw hah ahlanae koe na patoun teh, Sheol totouh na patoun toe. (Sheol h7585)
10 Sinä vaivasit itsiäs monissa teissä, ja et sanonut: minä suutun; vaan ettäs löydät sinun kätes elämän, sentähden et sinä väsy.
Na ceinae lam ahlapoung dawkvah ngawt na tâwn eiteh, na lungpout hoeh. Na kâyawm teh na hlout dawkvah, na thathout hoeh.
11 Ketäs kartat ja pelkäät? ettäs valheessa olet, ja et muista minua, etkä johdata mielees; luuletkos minun ijäti olevan ääneti, ettes minua ensinkään pelkää?
Nang ni apini na bari teh, na taki dawk maw laithoe dei laihoi kai na pahnim. Hoehpawiteh, na lungthin hoi na pouk hoeh. Kasawlah duem ka o dawk maw na taki hoeh.
12 Minä ilmoitan sinun vanhurskautes, ja sinun tekos: ja ne ei sinua pidä hyödyttämän.
Na lannae hoi na tawksak e hah ka pâpho han. Hatei, cungkeinae awm mahoeh.
13 Kuin sinä huudat, niin auttakoon sinun joukkos sinua; mutta tuulen pitää heidät kaikki viemän pois, ja turhuuden pitää ne ottaman pois; mutta joka minuun uskaltaa, hänen pitää maan perimän ja omistaman minun pyhän vuoreni,
Na hram toteh, na pâkhueng e meikaphawknaw ni na rungngang naseh. Hatei, hotnaw teh kahlî ni ahlanae koe a sin han. Kâha ni a palek awh han. Hatei, kai na kâuep e niteh, ram hah pang awh vaiteh, mon kathoungnaw hah râw lah a pang awh han.
14 Ja saoman: tehkäät tietä, tehkää tietä, levittäkäät polku, sysätkäät loukkaukset minun kansani tieltä pois.
Hahoi, talai paten awh, talai paten awh. Lam pathoup awh. Ka taminaw e lam dawk e thongmuinaw hah takhoe awh telah ka dei.
15 Sillä näin sanoo korkia ja ylistetty, joka asuu ijankaikkisuudessa, ja jonka nimi on Pyhä: minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, ja niiden tykönä, joilla särjetty ja nöyrä henki on, että minä virvoittaisin nöyryytetyn hengen, ja saattaisin särjetyn sydämen eläväiseksi.
Bangkongtetpawiteh, a rasang poungnae koe tawm lah kaawm e, a yungyoe kangning e, a min Thoungnae telah ka tawn e ni hettelah a dei, Kai teh a rasangnae koe kathounge hmuen koe ka o. Ka kârahnoumnaw e lungthin pâhlaw hoi pankângai e lungthin pâhlaw hanelah, a lung hoi pankângai katang e hoi kârahnoum katangnaw koevah ka o.
16 Sillä en minä ijäti tahdo riidellä, enkä vihastua ijankaikkisesti; vaan minun kasvoistani on henki lähtevä, ja minä teen hengen.
Bangkongtetpawiteh, a yungyoe ka tuk mahoeh, ka lung hai pou khuek mahoeh. Bangkongtetpawiteh, ka sak e kâha hoi muitha teh ka hma lah a tâwn han doeh.
17 Minä olin vihainen heidän ahneutensa vääryyden tähden, ja löin heitä, lymytin itseni ja närkästyin; silloin he menivät eksyksissä oman sydämensä tiellä.
Bangkongtetpawiteh, utsinnae hoi payonnae dawkvah, ka lungkhuek teh ka tuk, ka minhmai ka hro teh ka lungkhuek. Hatei, ahnimouh teh amamae lungpata laihoi ao awh.
18 Minä näin heidän tiensä, paransin heidät, ja johdatin heitä ja lohdutin niitä, jotka heitä murehtivat.
A hringnae teh ka hmu toe. Ahni teh, ka dam sak han. Ka ceikhai vaiteh, ahni hoi ahni kakhuinaw koevah, lungmawngnae teh bout ka poe han.
19 Minä olen luonut huulten hedelmän: rauhan, rauhan sekä kaukaisille että läheisille, sanoo Herra, ja olen heitä parantanut.
Pahni paw hah ka sak. Ahlanae koe kaawmnaw hoi a hnainae koe kaawmnaw koevah, roumnae, roumnae teh awm lawiseh, telah BAWIPA ni ati. Hahoi ahni teh ka dam sak han ati.
20 Mutta jumalattomat ovat niinkuin lainehtiva meri, joka ei voi tyventyä; vaan hänen aaltonsa heittävät loan ja mudan.
Hatei, tamikathoutnaw teh, kâhuen e talî patetlah ao. Duem ao thai hoeh toteh, songnawng hoi tangdong a tâco sak.
21 Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.
Tamikathoutnaw hanelah roumnae awm hoeh telah ka Cathut ni ati.
