Jesajan 53
1 Kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
Has anyone believed our news? Who has the Lord shown his power to?
2 Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niinkuin vesa, ja niinkuin juuri kuivasta maasta; ei hänellä ole muotoa, eikä kauneutta; me näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa, joka meille olis kelvannut.
Like a young shoot he grew up before him, like a root growing up from dry ground. He had no beauty or glory to make us look at him; nothing about his appearance attracted us to him.
3 Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sentähden emme häntä minäkään pitäneet.
People despised him and rejected him. He was a man who really suffered and who experienced the deepest pain. We treated him like someone you turn away from in disgust—we despised him and had no respect for him.
4 Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.
However, he was the one who carried our weaknesses, he was loaded down with our pain—but we assumed he was being hit, beaten, and humiliated by God.
5 Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut.
But he was wounded because of our rebellious acts, he was crushed because of our guilt. He experienced the discipline that brings us peace, and his wounds heal us.
6 Kaikki me vaelsimme eksyksissä niinkuin lampaat: itsekukin meistä poikkesi omalle tiellensä; mutta Herra heitti kaiken meidän vääryytemme hänen päällensä.
All of us have wandered off, just like sheep. Each of us has gone our own way, and the Lord allowed all our guilt to fall on him.
7 Kuin hän rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, ja niinkuin lammas, joka keritsiänsä edessä vaikenee, niin ei hänkään suutansa avannut.
He was persecuted and mistreated, but he didn't say anything. He was led like a lamb to be killed, and in the same way that a sheep about to be sheared is silent, he didn't say a word.
8 Mutta hän on otettu pois ahdistuksesta ja tuomiosta; kuka taitaa sanoa hänen elämänsä pituuden? sillä hän on sivallettu pois eläväin maalta, kuin hän minun kansani pahain tekoin tähden rangaistiin.
Through force and a death sentence he was killed—who cared what happened to him? He was executed, removed from the land of the living; he was killed because of my people's wickedness.
9 Hänen hautansa aiottiin jumalattomain sekaan, rikkaan tykö tuli hän kuitenkin kuoltuansa. Ei hän kellenkään vääryyttä tehnyt, eikä petosta ollut hänen suussansa.
They buried him as if he was someone evil, giving him a grave among the rich, even though he hadn't done anything wrong, and he hadn't told any lies.
10 Mutta Herra tahtoi hänen niin piestä sairaudella; koska hän on henkensä vikauhriksi antanut, niin hän saa nähdä siemenen ja elää kauvan, ja Herran aivoitus on hänen kädessänsä menestyvä.
However, it was the Lord's will for him to be crushed and to suffer, for when he gives his life as a guilt offering he will see his descendants, he will have a long life, and what the Lord wants will be achieved through him.
11 Että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä, ja tulee ravituksi. Tuntemisensa kautta minun vanhurskas palveliani monta vanhurskauttaa; sillä hän kantaa heidän syntinsä.
After his suffering, he will see the results and be satisfied. Through his knowledge my servant who does what is right will set many right, and he will bear their sins.
12 Sentähden annan minä hänelle osan monessa, ja hänen pitää väkeväin kanssa saalista jakaman; sentähden että hän antoi henkensä kuolemaan, ja oli pahantekiäin sekaan luettu, ja hän kantoi monen synnit, ja rukoili pahantekiäin edestä.
That's why I'm going to grant him a place among the great, and give him the prize of the victorious, because he poured out his life in death and was counted as one of the rebels. He took on himself the sins of many and asked forgiveness for the rebels.
