Jesajan 53

1 Kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

Ka thuih o ih lok tang kami oh maw? Angraeng ih ban loe mi khaeah maw amtueng?

2 Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niinkuin vesa, ja niinkuin juuri kuivasta maasta; ei hänellä ole muotoa, eikä kauneutta; me näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa, joka meille olis kelvannut.

Anih loe a hmaa ah thing tadok baktiah tacawt moe, long karoem ahmuen ah kamprawk thing tangzun baktiah oh; aicae mah koeh han koi krang tidoeh om ai; a khit o hanah kranghoihaih to om ai.

3 Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sentähden emme häntä minäkään pitäneet.

Kaminawk mah anih to patoek o, pahnawt padah o; anih loe palungsae kami, patangkhang kami ah oh; anih loe minawk mah mikhmai hawk taak ih kami baktiah oh; anih to patoek o, mi mah doeh khingyahaih a paek o ai.

4 Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.

Anih mah ni aicae patangkhanghaih hoi palungsethaih to phawh; toe anih loe Sithaw mah danpaek ih kami, thuitaekhaih hoi bohhaih tongh kami ah a poek o lat.

5 Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut.

Toe anih loe aicae zaehaih pongah ahmaa caak moe, aicae sakpazaehaih pongah nganbawh kana a hak; aicae ngan amdinghaih ah kaom thuitaekhaih loe anih nuiah phak, anih bohhaih mah aicae han ngantuisak.

6 Kaikki me vaelsimme eksyksissä niinkuin lampaat: itsekukin meistä poikkesi omalle tiellensä; mutta Herra heitti kaiken meidän vääryytemme hänen päällensä.

Aicae loe tuu baktiah loklam amkhraeng o boih boeh; kami boih mah angmah ih loklam ah caeh o boeh pongah, Angraeng mah aicae zaehaih to anih nuiah amtik.

7 Kuin hän rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, ja niinkuin lammas, joka keritsiänsä edessä vaikenee, niin ei hänkään suutansa avannut.

Anih loe pacaekthlaekhaih hoiah patangkhang, toe anih loe pakha aang ai; anih loe hum han ih tuucaa baktiah caeh o haih, tuumui aatkung hmaa ah kangam duem tuu baktiah, anih loe pakha to aang ai.

8 Mutta hän on otettu pois ahdistuksesta ja tuomiosta; kuka taitaa sanoa hänen elämänsä pituuden? sillä hän on sivallettu pois eläväin maalta, kuin hän minun kansani pahain tekoin tähden rangaistiin.

Toenghaih hoiah lokcaekhaih om ai ah, anih to thongim hoi lokcaekhaih ahmuen hoiah caeh o haih ving; anih to kahing kaminawk ih prae thung hoiah hum o pongah, anih ih acaengnawk to mi mah maw thui tih? Kai ih kaminawk zaehaih pongah anih to boh o.

9 Hänen hautansa aiottiin jumalattomain sekaan, rikkaan tykö tuli hän kuitenkin kuoltuansa. Ei hän kellenkään vääryyttä tehnyt, eikä petosta ollut hänen suussansa.

Anih loe zaehaih sah ai, pakha ah alinghaih om ai; toe anih to kazae kaminawk ih taprong ah aphum o moe, a duek naah angraengnawk hoi nawnto aphum o.

10 Mutta Herra tahtoi hänen niin piestä sairaudella; koska hän on henkensä vikauhriksi antanut, niin hän saa nähdä siemenen ja elää kauvan, ja Herran aivoitus on hänen kädessänsä menestyvä.

Anih to patangkhangsak moe, nganbawh kana paekhaih loe Angraeng koehhaih ah oh; zae angbawn haih hanah a hinghaih na paeksak pacoengah, anih mah angmah ih acaengnawk to hnu tih; hinglung doeh sawk tih; a ban mah Angraeng koehhaih to sah tih.

11 Että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä, ja tulee ravituksi. Tuntemisensa kautta minun vanhurskas palveliani monta vanhurskauttaa; sillä hän kantaa heidän syntinsä.

A hing patangkhanghaih atho to hnuk naah, anih mah poeknawmhaih to tawn tih boeh; anih mah nihcae zaehaih to phaw pae pongah, katoeng ka tamna to panoekhaih rang hoiah anih mah pop parai kaminawk to toenghaih paek tih.

12 Sentähden annan minä hänelle osan monessa, ja hänen pitää väkeväin kanssa saalista jakaman; sentähden että hän antoi henkensä kuolemaan, ja oli pahantekiäin sekaan luettu, ja hän kantoi monen synnit, ja rukoili pahantekiäin edestä.

Anih loe duek khoek to a hinghaih paek pongah, anih to kazae kaminawk hoi nawnto kroek o hmaek; anih mah pop parai kaminawk ih zaehaih to a phawh, kazae kaminawk hanah lawk a thuih pae pongah, kalen kaminawk hoi nawnto tangqum ka paek han, anih mah lak ih hmuen to thacak kaminawk hoi nawnto amzet o tih.