Jesajan 5
1 Minä veisaan ystävästä, ystäväni veisun hänen viinamäestänsä. Ystävälläni on viinamäki lihavassa paikassa.
“Ko eni te u hiva ki hoku ʻofaʻanga ʻaki ʻae hiva, ʻo ia ʻoku ou mamana ki ai, ʻoku kau ki heʻene ngoue vaine. ʻOku maʻu ʻe hoku ʻofaʻanga ʻae ngoue vaine ʻi he moʻunga kelekele moʻui:
2 Ja hän aitasi sen ympärinsä, ja perkasi kivet pois, ja istutti parhaat viinapuut, ja rakensi myös siihen tornin, ja pani sinne viinakuurnan, ja odotti sen viinamarjoja kantavan; vaan se kantoi pahoja marjoja.
Pea naʻa ne ʻāʻi ia, mo fetuku mei ai ʻae ngaahi maka, pea ne tō ʻi ai ʻae ngaahi vaine lelei lahi, mo ne langa ʻae fale leʻo ki ai, pea naʻe ngaohi foki ʻi ai ʻae tataʻoʻanga uaine: pea ne ʻamanaki ʻe tupu ai ʻae ngaahi kālepi, ka naʻe tupu ai ʻae kālepi vao pe.
3 Te Jerusalemin asujat ja Juudan miehet, tuomitkaat siis nyt minun ja viinamäkeni välillä.
“Pea ko eni ʻae kakai ʻo Selūsalema, mo e kau tangata ʻo Siuta, ʻoku ou kōlenga ke mou fakamaau kiate au mo ʻeku ngoue vaine.
4 Mitä olis enempi viinamäelleni tekemistä, jota en minä hänessä tehnyt ole? Miksi hän kantoi pahoja marjoja, kuin minä odotin hänen viinamarjoja kantavan?
Ko e hā mo ha meʻa ʻe faʻa fai ki heʻeku ngoue vaine, ʻoku teʻeki te u fai ki ai? Ko e hā kuo u ʻamanaki ki he tupu ai ʻae ngaahi kālepi, ka kuo tupu pe ʻae fua kona?
5 Ja nyt minä tahdon teille ilmoittaa, mitä minä tahdon viinamäelleni tehdä: hänen aitansa pitää otettaman pois, että hänen pitää autiona oleman, ja hänen muurinsa pitää särjettämän, että hän tallattaisiin.
Pea ko eni; te u fakahā kiate kimoutolu ʻaia te u fai ki heʻeku ngoue vaine: te u toʻo mei ai ʻā hono ʻā, pea ʻe keina ia ʻo ʻosi; pea ʻe holoki ʻā hono maka, pea ʻe malaki hifo ia:
6 Minä tahdon sen saattaa autioksi, ettei kenkään pidä hänessä leikkaaman eli kaivaman, vaan ohdakkeita ja orjantappuroita pitää hänessä kasvaman: ja tahdon pilviä kieltää satamasta hänen päällensä.
Pea te u liʻaki ia: ʻe ʻikai ʻauhani ia, pe keli; ka e tupu ʻi ai ʻae ngaahi ʻakau talatala: pea te u fekau foki ki he ngaahi ʻao ke ʻoua naʻa ʻuha ki ai.
7 Mutta Herran Zebaotin viinamäki on Israelin huone, ja Juudan miehet hänen suloinen istuttamansa. Hän odottaa oikeutta, ja katso, ei ole muuta kuin väkivaltaa, vanhurskautta, niin on sula valitus.
He ko e ngoue vaine ʻa Sihova ʻoe ngaahi kautau, ko e fale ʻo ʻIsileli ia, pea ko e kau tangata ʻo Siuta, ko ʻene ʻakau toulekeleka: pea naʻa ne ʻamanaki ki he fakamaau, kae vakai ko e fakamālohi; ki he māʻoniʻoni, kae vakai ko e tangi.”
8 Voi niitä, jotka yhden huoneen toisen tykö vetävät, ja yhden pellon toisen tykö saattavat, siihen asti ettei enää siaa ole, asuaksenne yksinänne maan päällä!
ʻE malaʻia ʻakinautolu ʻoku fakahoko ʻae fale ki he fale, ʻonau ai ʻae ʻapi ki he ʻapi, ke ʻoua naʻa toe ha potu, koeʻuhi ke māʻolunga taha pe ʻakinautolu ʻi he fonua!
9 Nämä ovat (sanoo) Herra Zebaot minun korvilleni tulleet: mitämaks, ellei ne monet huoneet tule kylmille, ja ne suuret ja kauniit jää ilman asujia;
Naʻe pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau ki hoku telinga, “Ko e moʻoni ʻe lahi ʻae fale ʻe lala, ʻio, ʻe ʻikai kakai ʻae ngaahi fale lahi mo lelei.
10 Sillä kymmenen viinamäen sarkaa pitää vaivoin yhden batin antaman; ja gomer siemeniä tekee ainoastaan ephan.
He ko e ngoue vaine, ko e ʻeka ʻe hongofulu hono lahi, ʻe maʻu mei ai ʻae pate pe taha, pea ko e homa ʻe taha ʻoe tenga, ʻe utu mei ai ha efa pe taha.”
11 Voi niitä, jotka varhain huomeneltain ylhäällä ovat, juopumusta noutelemaan, ja istuvat hamaan yöhön asti, että he viinasta palavaksi tulisivat!
ʻE malaʻia ʻakinautolu ʻoku tuʻu hengihengi hake, ke kumi ki he kava mālohi; pea nofo ʻo aʻu ki he pō, kaeʻoua ke nau kona ʻi he uaine!
12 Joilla ovat kanteleet, harput, rummut, huilut, ja viinaa heidän pidoissansa; ja ei katso Herran tekoa, eikä tottele hänen käsialaansa.
Pea ʻoku ʻi heʻenau ngaahi kātoanga ʻae haʻape, mo e vaiole, mo e lali, mo e mimiha, mo e uaine: ka ʻoku ʻikai te nau tokanga ki he ngāue ʻa Sihova, pe vakai ki he ngāue ʻa hono nima.
13 Sentähden pitää minun kansani vietämän vankeuteen, ettei heillä ole ymmärrystä; ja hänen kunniallistensa täytyy nälkää kärsiä, ja heidän yhteinen kansansa kuivua janoon.
Ko ia kuo ʻave pōpula ai ʻa hoku kakai, koeʻuhi ʻoku ʻikai ʻiate kinautolu ʻae ʻilo: pea kuo fiekaia honau kau tangata ongoongo, pea mo honau tokolahi ʻoku mate fieinu.
14 Sitä varten on helvetti sielunsa lavialta avannut, ja hänen kitansa on ammollansa ilman määrää, mennä sinne alas sekä heidän kunniallisensa että yhteisen kansansa, sekä heidän rikkaansa että riemullisensa; (Sheol h7585)
Ko ia kuo fakalahi ai ʻa heli ʻe ia, mo fakamanga lahi ʻaupito hono ngutu: pea ʻe ʻalu hifo ki ai honau mālohi, mo honau tokolahi, mo ʻenau laukau, mo ia ʻoku fiefia. (Sheol h7585)
15 Että jokainen itsensä notkistais ja kukin nöyryytettäisiin; ja koreiden silmät myös nöyryytetyksi tulisivat.
Pea ʻe fakahifo ki lalo ʻae lāuvale, pea ʻe fakavaivaiʻi mo e tangata mālohi, pea ʻe hifo ki lalo ʻae mata ʻoe fielahi:
16 Mutta Herra Zebaot pitää tuomiossa ylistettämän, ja pyhä Jumala pitää vanhurskaudessa pyhitettävän.
Ka e hiki hake ʻa Sihova ʻoe ngaahi kautau ʻi he fakamaau, pea ʻe fakaongoongoleleiʻi ʻae ʻOtua māʻoniʻoni ʻi he angatonu.
17 Silloin pitää lampaat tavallansa kaittaman, ja muukalaiset pitää itsensä elättämän lihavain aukiudessa.
Pea ʻe toki kai ʻae fanga lami ʻo hangē ko ʻenau anga, pea ʻe kai ʻe he muli ʻae ngaahi potu lala ʻoe kakai koloaʻia.
18 Voi niitä, jotka itsensä sitovat valheen nuoralla yhteen vääryyttä tekemään, ja niinkuin ratasten köydellä syntiä tekemään!
ʻE malaʻia ʻakinautolu ʻoku fusi ʻae angahala ʻaki ʻae afo ʻoe vaʻinga, pea fai hala ʻo hangē ko e maea mālohi:
19 Ja sanovat: anna hänen tekonsa rientää ja pian tulla, sitä nähdäksemme: lähestyköön ja tulkoon Israelin pyhän aivoitus, että me sen tietäisimme.
ʻAkinautolu ʻoku pehē, “Tuku ke ne fai vave, pea fakatoʻotoʻo ʻene ngāue, ke tau mamata ki ai: pea tuku ke ʻunuʻunu mai pea haʻu ʻae tuʻutuʻuni ʻae tokotaha māʻoniʻoni ʻo ʻIsileli, koeʻuhi ke tau ʻilo ki ai!”
20 Voi niitä, jotka pahan hyväksi ja hyvän pahaksi sanovat; jotka pimeydestä valkeuden, ja valkeudesta pimeyden tekevät, jotka karvaasta makian, ja makiasta karvaan tekevät.
ʻE malaʻia ʻakinautolu ʻoku ui ʻae kovi ko e lelei, mo e lelei ko e kovi; ʻoku ui ʻae poʻuli ko e maama, mo e maama ko e poʻuli; ʻoku ui ʻae kona ko e melie, mo e melie ko e kona!
21 Voi niitä, jotka viisaat olevinansa ovat, ja itsensä toimellisina pitävät!
ʻE malaʻia ʻakinautolu ʻoku poto ʻi honau mata ʻonautolu, mo kinautolu ʻoku pehē ʻoku nau fai fakapotopoto!
22 Voi niitä, jotka jalot ovat viinaa juomaan, ja juomassa kilvoittelevat!
ʻE malaʻia ʻakinautolu ʻoku mālohi ke inu uaine, mo e kau tangata mālohi ke felingiʻaki ʻae kava mālohi:
23 Jotka jumalattoman lahjain tähden vanhurskauttavat, ja kääntävät vanhurskasten oikeuden pois heiltä:
ʻAkinautolu ʻoku fakatonuhiaʻi ʻae angahala koeʻuhi ko e totongi, ʻonau toʻo ʻae meʻa totonu ʻae māʻoniʻoni meiate ia!
24 Sentähden niinkuin tulen hehku korren kuluttaa, ja liekki sivaltaa akanat pois: aivan niin pitää heidän juurensa mätänemän, ja heidän vesansa hajooman pois niinkuin tomu; sillä he katsovat Herran Zebaotin lain ylön, ja pilkkaavat Israelin pyhän sanat.
Ko ia, hangē ʻoku keina ʻe he afi ʻae veve, pea fakaʻauha ʻe he ulo afi ʻae louveve, ʻe popo pehē honau aka, pea ʻe puna hake honau fisi ʻo hangē ko e efu: koeʻuhi kuo nau liʻaki ʻae fono ʻa Sihova ʻoe ngaahi kautau, pea kuo nau fehiʻa ki he folofola ʻae tokotaha māʻoniʻoni ʻo ʻIsileli.
25 Sentähden Herran viha julmistuu kansansa päälle, ja hän ojentaa kätensä heidän päällensä, ja lyö heitä, niin että vuoret vapisevat ja heidän ruumiinsa on niinkuin loka kadulla. Ja kaikissa näissä ei hänen vihansa lakkaa, vaan hänen kätensä on vielä ojennettu.
Ko ia kuo tupu ai ʻae houhau ʻo Sihova ki hono kakai, pea kuo ne mafao hono nima kiate kinautolu, pea kuo ne taaʻi ʻakinautolu: pea naʻe tetetete ʻae ngaahi moʻunga, pea naʻe haehae honau ʻangaʻanga ʻi he ngaahi hala ʻoe kolo. Pea neongo ʻa eni kotoa pē ʻoku teʻeki ai ke taʻofi hono houhau, ka ʻoku kei mafao hono nima.
26 Sillä hän nostaa lipun ylös kaukana pakanain seassa, ja viheltää niille maan ääristä: ja katso, he tulevat äkisti ja nopiasti.
Pea te ne hiki hake ʻae fuka ki he ngaahi puleʻanga mei he mamaʻo, pea te ne seseʻe ʻakinautolu mei he ngataʻanga ʻo māmani: pea vakai te nau haʻu vave mo fakatoʻotoʻo:
27 Ei ole kenkään heistä väsynyt eli heikko, eikä kenkään torku eli makaa; ei myös päästä kenkään vyötä lanteestansa, eikä kenenkään kengänrihmoja rikota.
ʻE ʻikai vaivai pe humu ha taha ʻiate kinautolu, ʻe ʻikai ha taha ʻe tulemohe pe mohe pea ʻe ʻikai vete ʻae noʻo ʻi honau konga loto, pe motu ʻae nonoʻo ʻo honau topuvaʻe:
28 Sillä heidän nuolensa ovat terävät, ja kaikki heidän joutsensa jännitetyt; heidän orittensa kaviot ovat niinkuin limsiä, ja heidän ratastensa pyörät niinkuin tuulispää.
ʻOku māsila ʻenau ngaahi ngahau, pea kuo teke ʻenau kaufana kotoa pē; ʻe fakatatau ki he maka afi ʻae pesipesi ʻo ʻenau fanga hoosi, pea ko ʻenau ngaahi saliote ʻe hangē ko e ʻahiohio:
29 He kiljuvat niinkuin jalopeurat, ja kiljuvat niinkuin nuoret jalopeurat. He kilistelevät ja tempaavat saaliin, ja omistavat sen, ettei kenkään sitä saa jälleen.
Te nau ngungulu ʻo hangē ko e laione, te nau ngungulu ʻo hangē ko e fanga laione mui, ʻio, te nau ngungulu, pea puke ʻae meʻakai, pea te nau vete ia, pea ʻe ʻikai ha taha te ne taʻofi.
30 Ja silloin pauhataan heidän ylitsensä niinkuin meri pauhaa. Koska silloin katsotaan maan päälle, katso, niin on pimeys ahdistuksesta, ja ei valkeus paista silleen heidän ylitsensä.
Pea ʻi he ʻaho ko ia te nau tangi kiate kinautolu ʻo hangē ko e ʻuʻulu ʻoe tahi: pea kapau ʻoku sio ha tokotaha ki he fonua, vakai ko e fakapoʻuli mo e mamahi, pea kuo fakapoʻuli ʻae maama ʻi he langi.
