Jesajan 49

1 Kuulkaat minua, te luodot, ja te kaukaiset kansat, ottakaat vaari: Herra on minun äidin kohdusta kutsunut, hän muisti minun nimeni, kuin minä vielä äitini kohdussa olin,

Ouça, ilhas, para mim. Ouçam, povos, de longe: Yahweh me chamou do ventre; de dentro de minha mãe, ele mencionou meu nome.

2 Ja teki minun suuni niinkuin terävän miekan, kätensä varjolla hän minua peitti; ja pani minun kiiltaväksi nuoleksi; pisti minun viineensä,

Ele fez minha boca como uma espada afiada. Ele me escondeu na sombra de sua mão. Ele me fez um eixo polido. Ele me manteve por perto em sua aljava.

3 Ja sanoi minulle: sinä olet minun palveliani; Israel, sinussa minä kunnioitetaan.

Ele me disse: “Você é meu servo”, Israel, em quem eu serei glorificado”.

4 Mutta minä sanoin: hukkaan minä työtä tein, turhaan ja tyhjään minä tässä kulutin väkeni; kuitenkin on minun asiani Herran kanssa, ja minun työni on minun Jumalani kanssa.

Mas eu disse: “Eu trabalhei em vão. Eu gastei minhas forças em vão para nada; mas certamente a justiça que me é devida está com Yahweh, e minha recompensa com meu Deus”.

5 Ja nyt sanoo Herra, joka loi minun äidin kohdusta itsellensä palveliaksi, palauttamaan Jakobin hänelle, ettei Israel hukkuisi: sentähden olen minä kaunis Herran edessä, ja minun Jumalani on minun väkevyyteni.

Agora Yahweh, aquele que me formou desde o ventre para ser seu servo, diz para trazer Jacob de novo até ele, e para reunir Israel a ele, pois sou honrado aos olhos de Yahweh, e meu Deus se tornou minha força.

6 Ja hän sanoi: vähä se on, ettäs olet minun palveliani, korjaamassa Jakobin sukukuntia, ja tuomassa jälleen Israelin hajoitettuja; mutta minä panin sinun myös pakanain valkeudeksi, olemaan minun autuuteni hamaan maailman ääriin.

De fato, ele diz: “É muito leve uma coisa que você deveria ser meu servo para criar as tribos de Jacob”, e para restaurar os preservados de Israel. Eu também lhes darei luz para as nações, que você possa ser minha salvação até o fim da terra”.

7 Näin puhuu Herra Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, ylönkatsotuille sieluille, sille kansalle, josta me kauhistumme, sille palvelialle, joka tuimain herrain alla on: kuningasten pitää näkemän ja nouseman, päämiesten pitää rukoileman Herran tähden, joka uskollinen on, Israelin Pyhän tähden, joka sinun valinnut on.

Yahweh, o Redentor de Israel, e seu Santo, diz a quem o homem despreza, a quem a nação abomina, a um servo dos governantes: “Os reis devem ver e se erguer, príncipes, e eles devem adorar, por causa de Yahweh que é fiel, mesmo o Santo de Israel, que o escolheu”.

8 Näin sanoo Herra: minä olen sinun rukoukses otollisella ajalla kuullut, ja olen autuuden päivänä sinua auttanut; ja olen varjellut sinua, ja liitoksi kansain sekaan olen sinun säätänyt, korjaamaan maata, ja haaskatuita perimisiä omistamaan,

Yahweh diz: “Respondi-lhe em um tempo aceitável”. Eu o ajudei em um dia de salvação. Eu o preservarei e lhe darei por um pacto do povo, para erguer a terra, para fazê-los herdar a herança desolada,

9 Sanomaan vangituille: menkäät ulos, ja jotka pimiässä ovat: tulkaat edes, että he teiden ohessa heitänsä elättäisivät, ja saisivat joka kukkulalla elatuksensa.

dizendo para aqueles que estão vinculados, “Saiam! para aqueles que estão na escuridão, “Mostrem-se! “Eles devem se alimentar ao longo dos caminhos, e suas pastagens devem estar em todas as alturas sem árvores.

10 Ei heidän pidä isooman eikä janooman, ei helle eikä aurinko pidä heitä polttaman; sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä, ja vie heitä vesilähteille.

Eles não terão fome nem sede; nem o calor nem o sol os atingirão, pois quem tem piedade deles, os conduzirá. Ele os guiará por nascentes de água.

11 Ja minä panen kaikki vuoreni tieksi, ja minun polkuni pitää korotettaman.

Eu farei de todas as minhas montanhas uma estrada, e minhas estradas devem ser exaltadas.

12 Katso, nämät tulevat kaukaa, ja katso, nämät pohjan puolesta, nämät etelän puolesta, ja muut Sinimin maalta.

Eis que estas devem vir de longe, e eis que estes vêm do norte e do oeste, e estes da terra de Sinim”.

13 Iloitkaat te taivaat, riemuitse sinä maa, kiittäkäät te vuoret ihastuksella; sillä Herra on kansaansa lohduttanut, ja on raadollisiansa armahtanut.

Cantem, céus, e alegres, terra! Cantem, montanhas! Pois Yahweh tem confortado seu povo, e terá compaixão de sua aflição.

14 Mutta Zion sanoo: Herra hylkäsi minun, Herra unohti minun.

Mas Zion disse: “Yahweh me abandonou”, e o Senhor se esqueceu de mim”.

15 Unohtaako vaimo lapsukaisensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? ja vaikka hän unohtais, niin en minä kuitenkaan sinua unohda.

“Uma mulher pode esquecer seu filho lactante, que ela não deveria ter compaixão pelo filho de seu ventre? Sim, estes podem esquecer, no entanto, não me esquecerei de você!

16 Katso, käsiini olen minä sinun pyhältänyt; sinun muuris ovat alati minun silmäini edessä.

Eis que eu o gravei nas palmas das minhas mãos. Suas paredes estão continuamente diante de mim.

17 Sinun rakentajas rientävät; mutta sinun kukistajas ja hävittäjäs pitää pakeneman sinusta pois.

Seus filhos se apressam. Seus destruidores e aqueles que o devastaram o deixarão.

18 Nosta silmäs ympäri ja katso, kaikki nämät kootut tulevat sinun tykös. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinun pitää kaikilla näillä niinkuin kaunistuksella itses puettaman, ja sinä käärit ne ympärilles niinkuin morsian;

Levante os olhos para todos os lados e veja: todos eles se reúnem, e vêm até você. Como eu vivo”, diz Yahweh, “você certamente se vestirá com todos eles como com um ornamento, e se veste com eles, como uma noiva.

19 Sillä sinun autio, hävitetty ja turmeltu maas pitää silloin ahdas oleman asuakses, kuin sinun raatelias sinusta kauvas pakenevat,

“Pois, quanto aos seus resíduos e seus lugares desolados, e sua terra que foi destruída, certamente agora essa terra será pequena demais para os habitantes, e aqueles que o engoliram estarão longe.

20 Niin että sinun hedelmättömyytes lapset pitää vielä korviis sanoman: ahdas on minulla sia, istu puolees, että minäkin asuisin sinun tykönäs.

As crianças de seu luto dirão em seus ouvidos, “Este lugar é muito pequeno para mim. Dê-me um lugar para morar”.

21 Mutta sinä olet sanova sydämessäs: kuka nämät minulle synnytti? sillä minä olen hedelmätöin, yksinäinen, ajettu pois ja syösty ulos. Kuka nämät on minulle kasvattanut? katso, minä olen yksinäni jätetty, kussa nämät silloin olivat?

Então você dirá em seu coração: 'Quem concebeu isto para mim, desde que fui enlutado de meus filhos e estou sozinho, um exilado e vagando para frente e para trás? Quem os criou? Eis que eu fiquei sozinho. Onde estavam estes?”

22 Näin sanoo Herra, Herra: katso, minä nostan käteni pakanain puoleen, ja korotan lippuni kansain puoleen, niin he tuovat edes helmassansa sinun poikias, ja sinun tyttäriäs hartioilla kannetaan.

O Senhor Javé diz: “Eis que levantarei minha mão para as nações”, e levanto minha bandeira para os povos. Eles trarão seus filhos em seu seio, e suas filhas devem ser carregadas nos ombros.

23 Ja kuninkaat pitää oleman sinun holhojas, ja heidän kuningattarensa sinun imettäjäs, heidän pitää lankeeman kasvoillensa maahan sinun edessäs, ja nuoleskelemaan sinun jalkais tomua. Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra, ja ettei kenkään tule häpiään, joka minua toivoo.

Os reis devem ser seus pais adotivos, e suas rainhas suas mães lactantes. Eles se curvarão diante de você com o rosto voltado para a terra, e lamber a poeira de seus pés. Então você saberá que eu sou Yahweh; e aqueles que esperam por mim não ficarão desapontados”.

24 Otetaanko saalis väkevältä pois? taitaako joku päästää hurskaan vangit?

Será retirado o saque dos poderosos, ou os prisioneiros legítimos serão entregues?

25 Sillä näin sanoo Herra: nyt pitää vangit väkevältä otettaman pois, ja tuimain saalis irralle pääsemän; ja minä tahdon riidellä sinun riitaveljeis kanssa, ja varjella sinun lapsias.

Mas Yahweh diz: “Até os cativos dos poderosos serão levados”, e o saque recuperado dos ferozes, pois eu lutarei com aquele que lutar com você e eu salvarei seus filhos.

26 Ja minä annan sinun hävittäjäs syödä omaa lihaansa, ja heidän pitää juopuman omasta verestänsä, niinkuin makiasta viinasta; ja kaikki liha pitää tietämän, että minä olen Herra, sinun auttajas ja sinun lunastajas, Jakobin väkevä.

Alimentarei com sua própria carne aqueles que o oprimem; e serão embriagados com seu próprio sangue, como no vinho doce. Então toda a carne saberá que eu, Yahweh, sou seu Salvador e seu Redentor, o Poderoso de Jacob”.