Jesajan 49

1 Kuulkaat minua, te luodot, ja te kaukaiset kansat, ottakaat vaari: Herra on minun äidin kohdusta kutsunut, hän muisti minun nimeni, kuin minä vielä äitini kohdussa olin,

Tamagra hageri amu'nompi me'nea mopafima nemaniza vahe'mota nentahinkeno, afete moparegama mani'naza vahe'motanena tamagesa anteta antahiho, anta'nimofo arimpafi mani'nogeno Ra Anumzamo'a Agri eri'za vahe mani'nuegu nagrira kea hu'neankino, kasema nenantegeno'a nagia ahente ama hu'ne.

2 Ja teki minun suuni niinkuin terävän miekan, kätensä varjolla hän minua peitti; ja pani minun kiiltaväksi nuoleksi; pisti minun viineensä,

Hagi bainati kazinkna huno nagira eri nesaneno, Agra azanteti refitentege'na mani'noe. Kevema tro huteno kaneno eri fatgo huno ahe'arema retro huno kevegupi eririaza huno nazeri frakine.

3 Ja sanoi minulle: sinä olet minun palveliani; Israel, sinussa minä kunnioitetaan.

Ra Anumzamo'a amanage hu'ne, nagrira nasami'ne, Israeliga Nagri eri'za vahe mani'nanankina, nagra hankaveni'ane masazani'anena kagrite eri ama hanuge'za, maka vahe'mo'za kegahaze.

4 Mutta minä sanoin: hukkaan minä työtä tein, turhaan ja tyhjään minä tässä kulutin väkeni; kuitenkin on minun asiani Herran kanssa, ja minun työni on minun Jumalani kanssa.

Hianagi nagra amanage hu'na hu'noe, nagra tusi maragu'zati'na eri'zana eri'noanagi, ana eri'zamo'a amne zankna higeno, ne'zama'a forera osu'ne. Hianagi ana eri'zama eri'noana Ra Anumzamo keno antahino hu'neankino, agrake ana eri'zantera mizana namigahie.

5 Ja nyt sanoo Herra, joka loi minun äidin kohdusta itsellensä palveliaksi, palauttamaan Jakobin hänelle, ettei Israel hukkuisi: sentähden olen minä kaunis Herran edessä, ja minun Jumalani on minun väkevyyteni.

Hagi Ra Anumzamo'a amanage hu'ne, Nagri eri'za vahe mani'nenka Jekopu naga Israeli vahera Nagrite zamavarenka esane huno'ma, nenrera arimpafima tro'ma hunente'nea Ra Anumzamo'a nagrira ra nagi nenamino, nagri Anumzamo'a hankavea nami'ne.

6 Ja hän sanoi: vähä se on, ettäs olet minun palveliani, korjaamassa Jakobin sukukuntia, ja tuomassa jälleen Israelin hajoitettuja; mutta minä panin sinun myös pakanain valkeudeksi, olemaan minun autuuteni hamaan maailman ääriin.

Ana hu'neankino Ra Anumzamo'a nagrikura amanage hu'ne, Nagri eri'za vahe mani'nenka Israeli vahe'ma Jekopu naga'ma zamazeri frakuge'za ofri mani'nazama'a zamazeri hankavetio hu'na osi eri'za kami'noe. Hianagi e'i ana eri'zankera omne'neanki, menina Nagra kazeri ante'ama hu'na ra eri'za kamisugenka, mago tavikna hunka mani'nenka, maka ama mopafi vahera zamaza hananke'na, ete zamagu'vazi'na zamavaregahue.

7 Näin puhuu Herra Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, ylönkatsotuille sieluille, sille kansalle, josta me kauhistumme, sille palvelialle, joka tuimain herrain alla on: kuningasten pitää näkemän ja nouseman, päämiesten pitää rukoileman Herran tähden, joka uskollinen on, Israelin Pyhän tähden, joka sinun valinnut on.

Vahe'mo'zama azeri haviza nehu'za kokankoka vahe'mo'zama agomatenentazageno kva vahe'mokizmi eri'zama eneria nekura Israeli vahetema Ruotge'ma hu'neno, zamagu'ma vazi'nea Ra Anumzamo'a amanage hu'ne, Kini vahe'mo'za kagrira kagesga hu'za onetisageno, kva vahe'mo'za kagri kagiafi eme kepri hugahaze. Na'ankure Israeli vahete'ma ruotage'ma hu'nea Anumzana, hugahuema huno hu'neaza nehia Ra Anumzamo kagrira ko huhamprigante'ne.

8 Näin sanoo Herra: minä olen sinun rukoukses otollisella ajalla kuullut, ja olen autuuden päivänä sinua auttanut; ja olen varjellut sinua, ja liitoksi kansain sekaan olen sinun säätänyt, korjaamaan maata, ja haaskatuita perimisiä omistamaan,

Ra Anumzamo eri'za vahe'agura amanage huno hu'ne, Nagrama knama huhampri'noa kna zupa nasunku hugante'na, nunamunka'a antahinegami'na kaza hu'noe. Ana hu'negu maka ama mopafi vahetera, kagra mago huhagerafi huvempa keni'a mani'nenankena, kegava hugante'nena kagriteti maka ama mopafi vahe'enena huhagerafigahue. Ana nehananke'na Israeli mopa ete eri'soe hanuge'za, erisantima hare'naza mopa'zamima menima, vahe'ma omani'naza mopa'zamia ete eri'za manigahaze.

9 Sanomaan vangituille: menkäät ulos, ja jotka pimiässä ovat: tulkaat edes, että he teiden ohessa heitänsä elättäisivät, ja saisivat joka kukkulalla elatuksensa.

Hagi kinama hu'za hanimpima mani'naza vahekura, kinafintira atiramita fru huta viho hunka nehunka, karanka havege agonaramimpina ne'zamo'a ampore'nena neneta vugahaze hunka zamasamio.

10 Ei heidän pidä isooman eikä janooman, ei helle eikä aurinko pidä heitä polttaman; sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä, ja vie heitä vesilähteille.

Zamagakura nosu'za, tinkura nofrisnageno, zagehakura ofrigahaze. Na'ankure asunku'ma hunezmantea Anumzamo kampu'i tintamima me'nere zamavareno vutere hugahie.

11 Ja minä panen kaikki vuoreni tieksi, ja minun polkuni pitää korotettaman.

Nagra agonaramini'a aherava nehe'na mopa ante marerinugeno, rankana fore hugahie.

12 Katso, nämät tulevat kaukaa, ja katso, nämät pohjan puolesta, nämät etelän puolesta, ja muut Sinimin maalta.

Anama hanuge'za Nagri vahe'mo'za afete moparegati egahaze. Mago'a vahera noti kazigati ne-esnage'za, mago'a vahera zage fre kazigati ne-esnage'za, mago'a vahera Aswani ran kumateti'ene egahaze.

13 Iloitkaat te taivaat, riemuitse sinä maa, kiittäkäät te vuoret ihastuksella; sillä Herra on kansaansa lohduttanut, ja on raadollisiansa armahtanut.

Anami monaramimota, ranke huta muse zagamera nehinkeno, ama mopamoka muse nehugeno, agona ramimokanena muse zagame huo. Na'ankure Ra Anumzamo'a hazenkema eri'za mani'naza vahe'a asunku huzamanteno zamazeri so'e hugahie.

14 Mutta Zion sanoo: Herra hylkäsi minun, Herra unohti minun.

Hianagi Saioni kumate vahe'mo'za hu'za, Ra Anumzamo'a agekaniranteno amefi huneramie hu'za nehaze.

15 Unohtaako vaimo lapsukaisensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? ja vaikka hän unohtais, niin en minä kuitenkaan sinua unohda.

Hianagi Ra Anumzamo'a anankemofo nona'a amanage hu'ne, Mago a'mo'ma mofavrema anteno avre'neno amima nemisnia mofavrea agerakanintegahifi? Agrama kasente'nesia mofavregura asunkura hunteno aza osugahio? Hianagi Nagra maka zupa namefira huozamigahue.

16 Katso, käsiini olen minä sinun pyhältänyt; sinun muuris ovat alati minun silmäini edessä.

Hagi kamema'ane kaginena naza agusare eri vakaki'na krentogeno me'nege'na, maka zupa nege'na antahinegamue.

17 Sinun rakentajas rientävät; mutta sinun kukistajas ja hävittäjäs pitää pakeneman sinusta pois.

Mofavre nagakamo'za ete ne-esnage'za, kagri'ma eme kazeri havizama hu'naza vahe'mo'za katre'za koro fregahaze.

18 Nosta silmäs ympäri ja katso, kaikki nämät kootut tulevat sinun tykös. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinun pitää kaikilla näillä niinkuin kaunistuksella itses puettaman, ja sinä käärit ne ympärilles niinkuin morsian;

Kavua keganti kegama hunka kesnanana, maka mofavre nagaka'amo'za eri atru hute'za kagritega ne-esnagenka zamagegahane. Nagra kasefa hu'na mani'noa Ra Anumzamo'na huama nehuankinka, mago a'mo ve nontega vuku avasase hiaza hunka, zamavare kagrarega nezmantenka tusi muse hugahane.

19 Sillä sinun autio, hävitetty ja turmeltu maas pitää silloin ahdas oleman asuakses, kuin sinun raatelias sinusta kauvas pakenevat,

Tamagerfa huno mopa tamimo'a havizantfa higeno, Jerusalemi kumapina vahera omanitfa hu'ne. Hianagi etema esnaza mofavre nagakamo'za Jerusalemi kumara eme mani titipa hanageno kankamuna omanena, kagri'ma ha' eme hugante'za kazeri havizama hu'naza vahe'mo'za tvaonka'arera ome'za afete manigahaze.

20 Niin että sinun hedelmättömyytes lapset pitää vielä korviis sanoman: ahdas on minulla sia, istu puolees, että minäkin asuisin sinun tykönäs.

Afete kotegama kina nompima umanine'za kasezmante'naza mofavre nagakamo'za esu'za amanage hu'za eme kasamigahaze, ama kumamo'a osi hianki, kenka mago'a kankamunku eri fore hugeta anampi manisnune hu'za hugahaze.

21 Mutta sinä olet sanova sydämessäs: kuka nämät minulle synnytti? sillä minä olen hedelmätöin, yksinäinen, ajettu pois ja syösty ulos. Kuka nämät on minulle kasvattanut? katso, minä olen yksinäni jätetty, kussa nämät silloin olivat?

Anagema hanagenka kagu'afina amanage hunka antahigahane, nagra naravo mani'na mofavrea kase ozmante'noanki, ama mofavre nagara iza nami'ne? Ha' vahe'mo'za eme kina hunante'za navre'za vazage'na nagrake umani'noanki, igati ama mofavre nagara e'naze? hunka hugahane.

22 Näin sanoo Herra, Herra: katso, minä nostan käteni pakanain puoleen, ja korotan lippuni kansain puoleen, niin he tuovat edes helmassansa sinun poikias, ja sinun tyttäriäs hartioilla kannetaan.

Ra Anumzamo'a amanage hu'ne, Nagra mago avame'za nazampina erisga hu'nesnuge'za, ru mopafi vahe'mo'za nege'za, ne' mofavretamia zamazampi nevre'za, mofa'netamia zamazo'nare zamavarente'za eme kamigahaze.

23 Ja kuninkaat pitää oleman sinun holhojas, ja heidän kuningattarensa sinun imettäjäs, heidän pitää lankeeman kasvoillensa maahan sinun edessäs, ja nuoleskelemaan sinun jalkais tomua. Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra, ja ettei kenkään tule häpiään, joka minua toivoo.

Kini vahe'mo'zane kuini a'nemo'za tamagri eri'za vahe mani'neza maka zantamintera kegava hugahaze. Kagiafi eme zamarena nere'za kepri hu'za husga hunegante'za kagiareti kugupa hami'za negahaze. Anama hanagenka nagri'ma kenka antahinkama hananana, Nagrake Ra Anumzana mani'noankino, iza'o nagrite'ma amentinti nehuno amuha'ma hania vahe'mo'a agazegura osugahie.

24 Otetaanko saalis väkevältä pois? taitaako joku päästää hurskaan vangit?

Hanki hankavenentake ha' vahe'mo'zama rohu'ma eme zamare'za eri'za vanaza fenozana, iza ome zamaheno hanarege, vahe'ma kina ome huzmantenaku zamavare'za vanaza vahera, iza ome zamagura vazino zamavaregahie?

25 Sillä näin sanoo Herra: nyt pitää vangit väkevältä otettaman pois, ja tuimain saalis irralle pääsemän; ja minä tahdon riidellä sinun riitaveljeis kanssa, ja varjella sinun lapsias.

Hianagi Ra Anumzamo'a Jerusalemi kumakura amanage hie, Ha' vahekamo'zama hankavenentake sondia vahekama nezmavre'za feno zantaminema rohu'ma re'za eri'za vu'naza zantamina ete erigahue. Ana nehu'na tamagri'ma ha'ma eme huramantesia vahera hahunezmante'na, mofavre nagaka'a zamagu'vazi'na ete zamavaregahue.

26 Ja minä annan sinun hävittäjäs syödä omaa lihaansa, ja heidän pitää juopuman omasta verestänsä, niinkuin makiasta viinasta; ja kaikki liha pitää tietämän, että minä olen Herra, sinun auttajas ja sinun lunastajas, Jakobin väkevä.

Ana nehu'na kagri ha' vahetamina hanuge'za zamagra'a zamavufaga nene'za, waini tima neneno neginagi hiaza hu'za, zamagra'a korana nene'za neginagi hugahaze. E'inama hania zana maka ama mopafi vahe'mo'zama nege'za, Nagrikura hu'za Jekopu nagamofona hankavenentake Anumzana Agrake Ra Anumzana mani'neankino naga'a zamagu'vazino ete nezamavarea Anumza mani'ne hu'za ke'za antahi'za hugahaze.