Jesajan 49

1 Kuulkaat minua, te luodot, ja te kaukaiset kansat, ottakaat vaari: Herra on minun äidin kohdusta kutsunut, hän muisti minun nimeni, kuin minä vielä äitini kohdussa olin,

Listen, O isles, unto me, and hearken, ye peoples, from far: the LORD hath called me from the womb, from the bowels of my mother hath He made mention of my name;

2 Ja teki minun suuni niinkuin terävän miekan, kätensä varjolla hän minua peitti; ja pani minun kiiltaväksi nuoleksi; pisti minun viineensä,

And He hath made my mouth like a sharp sword, in the shadow of His hand hath He hid me; and He hath made me a polished shaft, in His quiver hath He concealed me;

3 Ja sanoi minulle: sinä olet minun palveliani; Israel, sinussa minä kunnioitetaan.

And He said unto me: 'Thou art My servant, Israel, in whom I will be glorified.'

4 Mutta minä sanoin: hukkaan minä työtä tein, turhaan ja tyhjään minä tässä kulutin väkeni; kuitenkin on minun asiani Herran kanssa, ja minun työni on minun Jumalani kanssa.

But I said: 'I have laboured in vain, I have spent my strength for nought and vanity; yet surely my right is with the LORD, and my recompense with my God.'

5 Ja nyt sanoo Herra, joka loi minun äidin kohdusta itsellensä palveliaksi, palauttamaan Jakobin hänelle, ettei Israel hukkuisi: sentähden olen minä kaunis Herran edessä, ja minun Jumalani on minun väkevyyteni.

And now saith the LORD that formed me from the womb to be His servant, to bring Jacob back to Him, and that Israel be gathered unto Him — for I am honourable in the eyes of the LORD, and my God is become my strength —

6 Ja hän sanoi: vähä se on, ettäs olet minun palveliani, korjaamassa Jakobin sukukuntia, ja tuomassa jälleen Israelin hajoitettuja; mutta minä panin sinun myös pakanain valkeudeksi, olemaan minun autuuteni hamaan maailman ääriin.

Yea, He saith: 'It is too light a thing that thou shouldest be My servant to raise up the tribes of Jacob, and to restore the offspring of Israel; I will also give thee for a light of the nations, that My salvation may be unto the end of the earth.'

7 Näin puhuu Herra Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, ylönkatsotuille sieluille, sille kansalle, josta me kauhistumme, sille palvelialle, joka tuimain herrain alla on: kuningasten pitää näkemän ja nouseman, päämiesten pitää rukoileman Herran tähden, joka uskollinen on, Israelin Pyhän tähden, joka sinun valinnut on.

Thus saith the LORD, the Redeemer of Israel, his Holy One, to him who is despised of men, to him who is abhorred of nations, to a servant of rulers: Kings shall see and arise, princes, and they shall prostrate themselves; because of the LORD that is faithful, even the Holy One of Israel, who hath chosen thee.

8 Näin sanoo Herra: minä olen sinun rukoukses otollisella ajalla kuullut, ja olen autuuden päivänä sinua auttanut; ja olen varjellut sinua, ja liitoksi kansain sekaan olen sinun säätänyt, korjaamaan maata, ja haaskatuita perimisiä omistamaan,

Thus saith the LORD: In an acceptable time have I answered thee, and in a day of salvation have I helped thee; and I will preserve thee, and give thee for a covenant of the people, to raise up the land, to cause to inherit the desolate heritages;

9 Sanomaan vangituille: menkäät ulos, ja jotka pimiässä ovat: tulkaat edes, että he teiden ohessa heitänsä elättäisivät, ja saisivat joka kukkulalla elatuksensa.

Saying to the prisoners: 'Go forth'; to them that are in darkness: 'Show yourselves'; they shall feed in the ways, and in all high hills shall be their pasture;

10 Ei heidän pidä isooman eikä janooman, ei helle eikä aurinko pidä heitä polttaman; sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä, ja vie heitä vesilähteille.

They shall not hunger nor thirst, neither shall the heat nor sun smite them; for He that hath compassion on them will lead them, even by the springs of water will He guide them.

11 Ja minä panen kaikki vuoreni tieksi, ja minun polkuni pitää korotettaman.

And I will make all My mountains a way, and My highways shall be raised on high.

12 Katso, nämät tulevat kaukaa, ja katso, nämät pohjan puolesta, nämät etelän puolesta, ja muut Sinimin maalta.

Behold, these shall come from far; and, lo, these from the north and from the west, and these from the land of Sinim.

13 Iloitkaat te taivaat, riemuitse sinä maa, kiittäkäät te vuoret ihastuksella; sillä Herra on kansaansa lohduttanut, ja on raadollisiansa armahtanut.

Sing, O heavens, and be joyful, O earth, and break forth into singing, O mountains; for the LORD hath comforted His people, and hath compassion upon His afflicted.

14 Mutta Zion sanoo: Herra hylkäsi minun, Herra unohti minun.

But Zion said: 'The LORD hath forsaken me, and the Lord hath forgotten me.'

15 Unohtaako vaimo lapsukaisensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? ja vaikka hän unohtais, niin en minä kuitenkaan sinua unohda.

Can a woman forget her sucking child, that she should not have compassion on the son of her womb? Yea, these may forget, yet will not I forget thee.

16 Katso, käsiini olen minä sinun pyhältänyt; sinun muuris ovat alati minun silmäini edessä.

Behold, I have graven thee upon the palms of My hands; thy walls are continually before Me.

17 Sinun rakentajas rientävät; mutta sinun kukistajas ja hävittäjäs pitää pakeneman sinusta pois.

Thy children make haste; thy destroyers and they that made thee waste shall go forth from thee.

18 Nosta silmäs ympäri ja katso, kaikki nämät kootut tulevat sinun tykös. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinun pitää kaikilla näillä niinkuin kaunistuksella itses puettaman, ja sinä käärit ne ympärilles niinkuin morsian;

Lift up thine eyes round about, and behold: all these gather themselves together, and come to thee. As I live, saith the LORD, thou shalt surely clothe thee with them all as with an ornament, and gird thyself with them, like a bride.

19 Sillä sinun autio, hävitetty ja turmeltu maas pitää silloin ahdas oleman asuakses, kuin sinun raatelias sinusta kauvas pakenevat,

For thy waste and thy desolate places and thy land that hath been destroyed — surely now shalt thou be too strait for the inhabitants, and they that swallowed thee up shall be far away.

20 Niin että sinun hedelmättömyytes lapset pitää vielä korviis sanoman: ahdas on minulla sia, istu puolees, että minäkin asuisin sinun tykönäs.

The children of thy bereavement shall yet say in thine ears: 'The place is too strait for me; give place to me that I may dwell.'

21 Mutta sinä olet sanova sydämessäs: kuka nämät minulle synnytti? sillä minä olen hedelmätöin, yksinäinen, ajettu pois ja syösty ulos. Kuka nämät on minulle kasvattanut? katso, minä olen yksinäni jätetty, kussa nämät silloin olivat?

Then shalt thou say in thy heart: 'Who hath begotten me these, seeing I have been bereaved of my children, and am solitary, an exile, and wandering to and fro? And who hath brought up these? Behold, I was left alone; these, where were they?'

22 Näin sanoo Herra, Herra: katso, minä nostan käteni pakanain puoleen, ja korotan lippuni kansain puoleen, niin he tuovat edes helmassansa sinun poikias, ja sinun tyttäriäs hartioilla kannetaan.

Thus saith the Lord GOD: Behold, I will lift up My hand to the nations, and set up Mine ensign to the peoples, and they shall bring thy sons in their bosom, and thy daughters shall be carried upon their shoulders.

23 Ja kuninkaat pitää oleman sinun holhojas, ja heidän kuningattarensa sinun imettäjäs, heidän pitää lankeeman kasvoillensa maahan sinun edessäs, ja nuoleskelemaan sinun jalkais tomua. Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra, ja ettei kenkään tule häpiään, joka minua toivoo.

And kings shall be thy foster-fathers, and their queens thy nursing mothers; they shall bow down to thee with their face to the earth, and lick the dust of thy feet; and thou shalt know that I am the LORD, for they shall not be ashamed that wait for Me.

24 Otetaanko saalis väkevältä pois? taitaako joku päästää hurskaan vangit?

Shall the prey be taken from the mighty, or the captives of the victorious be delivered?

25 Sillä näin sanoo Herra: nyt pitää vangit väkevältä otettaman pois, ja tuimain saalis irralle pääsemän; ja minä tahdon riidellä sinun riitaveljeis kanssa, ja varjella sinun lapsias.

But thus saith the LORD: Even the captives of the mighty shall be taken away, and the prey of the terrible shall be delivered; and I will contend with him that contendeth with thee, and I will save thy children.

26 Ja minä annan sinun hävittäjäs syödä omaa lihaansa, ja heidän pitää juopuman omasta verestänsä, niinkuin makiasta viinasta; ja kaikki liha pitää tietämän, että minä olen Herra, sinun auttajas ja sinun lunastajas, Jakobin väkevä.

And I will feed them that oppress thee with their own flesh; and they shall be drunken with their own blood, as with sweet wine; and all flesh shall know that I the LORD am thy Saviour, and thy Redeemer, the Mighty One of Jacob.